Meidän jälkeemme hiljaisuus on vahva näyttö laulujen voimasta. Piia Viitasen sanat puhuttelevat ja haastavat. Iso merkitys on myös bändillä, jonka soitossa on dynamiikkaa. Se luo tekstiin painoarvoa.
Viitasen Piia on laulaja-lauluntekijä Piia Viitasen liidaama yhtye, joka on folk-popillaan vakiinnuttanut asemansa yhtenä kiinnostavimmista valtavirran ulkopuolella olevista artisteista. Radion voimasoittoon ei tällä levyllä ole asiaa, eikä se varmaan ole ollut tarkoituskaan. Uskon kuitenkin, että näin vaikuttavalla musiikilla bändi voittaa paljon lisää kuulijoita puolelleen – niitä, jotka eivät välttämättä piittaa soittolistoista.
Vuonna 2012 julkaistun omakustanteen jälkeen bändi on tehnyt indie-levy-yhtiö Texicallin tallissa jo kolme albumia. Pienlevy-yhtiön julkaisupolitiikka ei onneksi pakota pyrkimään hittiapajille, vaan yhtyeen musiikki on pysynyt ihanan ajattomana. Ilahduttavaa on myös huomata, että levyllä riittää dynamiikkaa ja musiikki hengittää – se on nykyään valitettavan poikkeuksellista. Vahvimmin tämä tulee esille apokalyptisessa nimibiisissä, joka alkaa rauhallisen uneliaasti, mutta kasvaa loppua kohti uhkaavasti kuin maailmanloppua ounastellen. Todella hienosti toteutettu kokonaisuus.
Sanoitukset ovat tässä tyylittelyssä keskiössä ja musiikki alisteista runolliselle ilmaisulle. Sanoittajana Viitanen kiinnostava ja ajaton. Herkkyyttä ja sanottavaa löytyy.
”Oi murheen mustat laulajat / miks on niin tumma taivas ja / miks oon vain kuollut kelopuu / sumurinteellä harjun suun” (Murheen mustat laulajat)
Eikä kaikesta käy kiittäminen biisinkirjoittaja, Viitasta sillä bändissä on neljä muutakin jäsentä. Mikko Malmivaara kitarassa on tyylikäs sounditaiteilija, koskettimissa Matias Tyni antaa hyvää ambienssia. Komppiryhmä Juho Niemelä bassossa ja Oskari Lehtonen rummuissa luovat herkullisen pohjan, jonka päällä Viitasen on hyvä laulaa lakonisen kauniilla tyylillään. Tuottaja Julius Mauranen on taikonut tästä ryhmästä tehot irti ja albumi on tasapainoinen kokonaisuus.
Levyn vierailijat, kuten avausbiisissä Jos pyytää saisin soittava jouhikkotaituri Pekko Käppi, ja Viitasen kanssa Kulje mun kanssani -biisissä duetoiva Topi Saha, sopivat täydellisesti levyn soundimaisemaan.
Erityisen huomion ansaitsee Tero Ahosen kansitaide, joka pukee täydellisesti albumin musiikkia. Vertaukset Pink Floydin klassikkoalbumien kansiin ei ole liioiteltua.
Viitasen Piia: Meidän jälkeemme hiljaisuus, Texicalli Records (2019)
Viitasen Piia - Meidän jälkeemme hiljaisuus from Texicalli Records Oy on Vimeo.
