Aihe nousi mieleen uneliaan rantakaupungin uneliaan hotellin autiosta baarista. Altaalla aivan baarin tuntumassa oleili väkeä pitkin päivää, mutta baarissa kauppa ei käynyt. Musiikki soi, edeskäypä istui pitkästyneenä tiskiin nojaillen, ja aikani bum-ksih-biittiä kuunneltuani arvelinkin ajan olevan kypsä toisenlaiselle musiikille. Kävelin baariin kysymään, otetaanko musiikkitoiveita vastaan ja vastuuhenkilöpä vastaamaan hymyn kera, että jo vain sellainen sopii. Mitä saisi olla?
Uskomaton asenne, ajattelin itsekseni ja tuumin ääneen, että ehkä tämmöisellä helteellä myöhäiseen iltapäivään sopisi joku softimpi meno, kun näin dominoiva biitti tuntuu vähän repivältä.
Siinäpä sitten haarukoin mahdollisia esimerkkejä, jotka voisivat tulla kyseeseen ja jos yhdessä ääressä mainitsin klassikot Elviksestä alkaen ja toisessa päässä kreikkalaisen kansanmusiikin, niin johan maailmasta sellaiseen hahloon soitettavaa löytyy. Mutta silloinpa edeskäypä tajusikin mistä kiikastaa: ”Onko sinulla ongelma house-musiikin kanssa?”
Typertyneenä kakistelin, että ehkäpä sitten tosiaan on, jos soiva musiikki kerran on housea. Asia oli kuitattu, musiikki ei vaihtunut ja jutun juju jäi baarinhoitajalta yhä oivaltamatta. Varsinaisesti minulla ei nimittäin ollut ongelmaa, baarilla oli.
Minulla oli vapaus siirtyä seuraavaksi päiväksi rannalle, jonka terassilla soitettiin populaarimusiikin klassikoita kaikilta vuosikymmeniltä, melko hiljaisella voluumilla, sopivan vaihtelevasti ja turhaa kiihkeyttä tavoittelematta. Tuli huoleton olo ja sillä terassilla teki mieli käydä lounaalla ja kahvilla, tilata jäätelöannos uinnin päälle ja nauttia virvokkeita. Heidän kassaansa kilisivät lomabudjetin nekin eurot, jotka olisivat saattaneet muuten päätyä hotellin allasbaarin hyväksi.
Vika ei ollut musiikissa itsessään, se oli varmasti kelpo laatua omassa genressään. Jos baaria olisi pyöritetty edeskäyvän ikätovereille, se olisi avattu illalla kenties kymmenen pintaan tai ehkä vasta puolen yön paikkeilla ja bailut olisivat jatkuneet aamuun asti, homma olisi ollut juuri kuten pitääkin. Mutta nyt ei osattu lukea tilannetta, profiloida asiakaskuntaa eikä laatia oikeanlaista strategiaa.
Ensin olisi kannattanut haarukoida altaan ympärillä aikaansa viettävien ikiä ja pohtia millä vuosikymmenillä nuo ovat oikein nuoruutensa eläneet. Sitten olisi seuraavaksi tutkittu, minkälainen musiikki noina aikoina soi radiossa ja myi levyinä. Siitä olisi saatu ainekset nostalgiselle soittolistalle, jonka kaikki kappaleet olisivat tuntuneet kotoisilta, vaikka ne olisivat olleet uppo-outoja kuulijoille. Jokainen aikakausi kuulostaa omaltaan ja pelkkä tuttu soundi olisi riittänyt hyvän lomamielen syntyyn, etenkin jos aika ajoin mukaan olisi solahtunut joku tunnetumpikin ikihitti.
Tällaisen nostalgian varaan kannattaisi laskea myös cover-bändin keikkasettiä sommiteltaessa. Jokaisella ikäluokalla on omat muistonsa nuoruusaikojen musiikista ja kaikkein varmin tie tunnelman nostoon juhlissa on ruokkia noita muistoja. Niiden kautta aukeaa tie yhteisymmärrykseen hyvästä meiningistä – bändillä sen luojana, juhlien järjestäjälle viulujen maksajana.
Iloinen tilaaja ei ainoastaan maksa mielellään, hän avaa usein buffetin bändillekin ja saattaa jopa suositella loistavaa pumppua muille juhlien järjestäjille.
Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja
Tuoreimman numeron voi tilata myös suoraan kustantajalta.
Irtonumeron vaihtoehtona lehden voi tilata kotiin määräaikaisena tai kestotilauksena suoraan kustantajalta.
Lehden digitaalinen näköispainos on myynnissä Lehtiluukkupalvelussa.