Viime vuodet eivät ole kohdelleet suopeasti kulttuurialaa, eikä hallituksen leikkauslistoilla toipilaan vointia ainakaan kohenneta. Vaikka päättäjät mielellään näyttäytyvätkin UMK-kilpailun kaltaisissa tilaisuuksissa, vaikuttavat tuollaiset aktit enemmänkin vaalityöltä kuin aidon arvostuksen ilmentymiltä.
Pandemian jälkeen Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sekin hankaloittanut monia asioita myös lännessä, vaikka elämää täällä ei mitenkään voikaan verrata siihen raadollisuuteen, jossa oman olemassaolonsa puolesta kamppailevan Ukrainan kansalaiset joutuvat arkensa ja juhlansa järjestämään.
Näiden asioiden yhteisvaikutus on kuitenkin selvä: elämä täällä on kallistunut kaikilla ja hyvin monilla usko tulevaisuuteen on vähissä. Silti on elettävä ja toimittava, lamaantuminen ei auta.
Riffi ei saa julkista tukea toimintaansa, joten määrärahojen ja avustusten leikkaukset eivät ole kohdistuneet lehden talouteen suoraan. Välillisesti kylläkin, sillä lukijoidemme mahdollisuudet harrastaa ja työllistyä musiikin parissa ovat kuluvalla vuosikymmenellä heikentyneet.
Samaan aikaan ilmoittajakuntamme kohtaa kustannusten nousun ja talouden alavireisyyden muodossa samoja haasteita kuin mikä tahansa muukin kaupan ala.
Riffi operoi siinä välissä, kulttuurin kentällä yhtenä toimijana muiden joukossa – vaikka se ei täytäkään Taiteen edistämiskeskuksen määritelmää kulttuurilehdestä.
Rako on ahdas, kun sekä lukijoilla että ilmoittajilla on tiukkaa. Tällaisessa tilanteessa ei viime vuosien kustannusten nousua voi siirtää sellaisenaan eteenpäin sen enempää lukijoiden kuin ilmoittajienkaan maksettavaksi.
On siis löydettävä jokin tapa painaa näitä kuluja alas ja parantaa lehden toimintaedellytyksiä.
Se tarkoittaa tälle vuodelle paluuta lehden juurille. Aloitimme aikanaan neljällä numerolla vuodessa ja sama temppu tehdään nyt.
Logiikka on lopulta simppeli: kun jaamme vuoden aikana tehtävän sisällön kuuden peruslehden sijasta neljään paksumpaan numeroon, saadaan painatus- ja postituskustannusten suhteellista osuutta oleellisesti pienemmäksi
– tai toisin päin ilmaistuna: hyötysuhdetta merkittävästi paremmaksi. Signaali ja kohina, tehän tiedätte kyllä.
Aiemmin on julkaistu kuusi Riffiä vuodessa – kolme kevään puolella ja toiset kolme syksyn mittaan. Nyt lohkaisimme kevätpuolen keskimmäisen numeron sisällöstä aimo annoksen jo tähän vuoden ensimmäiseen lehteen, ja loput vyörytämme toukokuussa julkaistavaan seuraavaan Riffiin. Yhdistelmänumeroissa ei itsessään ole mitään uutta lehtimaailmassa, mutta jättipaksun tuplanumeron sijasta tasaamme yhden pois jätettävän lehden sisältöä nyt siis kahteen eri numeroon, jotain ennakkoon ja jotain perään.
Ja saman teemme kesän jälkeen. Syyskauden keskimmäisen numeron sisältöä jaetaan sekä kesän jälkeen julkaistavaan että joulua edeltävään Riffiin.
Lehtien väliin jää pitempi tauko, mutta kerta-annos on aiempaa isompi. Tällä menettelyllä pidämme koneet käynnissä ja Riffin väen työn touhussa.
Jottei julkaisuvälin harventuessa kävisi odotus niin pitkäksi, avaamme samalla Lehtiluukku.fi-palveluun vuodesta 2011 alkaen kertyneet numerot Riffin tilaajien vapaasti luettavaksi.
Etu on voimassa vuoden 2025 ajan ja lukuoikeus perustuu voimassaolevaan paperilehden tilaukseen.
Lehtiluukku on E-Paper Finland oy:n ylläpitämä palvelu, johon tulee rekisteröityä erikseen.
[Tilaajat huom! Lukuoikeuden varmentamiseen tarvittavan tilaajanumeron voi tarkistaa lehden postitusosoitteen ensimmäiseltä riviltä, viimeisimmästä tilauslaskusta tai tiedustelemalla Riffin asiakaspalvelusta. Ohjeita löydät myös numerosta 1-2025, sivulle 2 sijoitetusta tiedotteesta.]
Toivon, että tämä ratkaisu käy myös teille lehden lukijoille ja sitäkin toivon, että kerrotte vaikka Riffin FB-sivulla mielipiteenne asiasta. Toimituksen sähköposti ja puhelinnumerokin ovat käypiä viestikanavia.
Jälkimmäinen vasta olisikin paluuta juurille, sillä Riffin alkuaikoina viime vuosisadalla – kun netti oli vasta nörttien haaveissa, eikä somea osattu kuvitellakaan – toimituksen puhelin soi varsin tiuhaan.
Ja tuostapa tulikin mieleeni: tämän numeron myötä käynnistyy lehden 30. vuosikerta!
Lukuterveisin,
Lauri Paloposki
Päätoimittaja