Ei voi tietää, jollei kokeile!

Vuosi on vasta aluillaan ja kukaan tuskin osaa ennustaa minkälainen se tulee olemaan suomalaiselle musiikkielämälle. Jos mediaa on uskominen, niin vientinäkymät ovat paremmat kuin milloinkaan. Suomalaisbändeillä kun on tätä nykyä kysyntää – löytyy omintakeisuutta ja tyyliä, jolla erotutaan massasta maailmalla. Harmillista kyllä, aivan sitä samaa ei voine sanoa euroviisuehdokkaistamme? Mutta hyvään kehitykseen täytyy silti uskoa – vielä jonain päivänä länsinaapurimme muusikot kysyvät meiltä suomalaisen musiikkielämän hyvinvoinnin saloja...

Soitinten ja musiikkiteknologian puolella maailma ei ole edelleenkään valmis. Uusia innovaatiota kaivataan ja niitä onneksi myös keksitään. Mahdollisuudet harrastaa musiikkia paranevat kaiken aikaa, kun perusvälineistön hankintakustannukset putoavat yhä alemmas. Julkaistavia levyjä tehdään kellareissa ja vinttikomeroissa, ja vaikkei audiolaatu ole aina niin huimaavaa, niin musiikkia saadaan aiempaa laajemmalla kirjolla kuitenkin esiin ja kuulijoille.
Eräs bisneksen kääntöpuoli on, että perinteisillä äänityspalveluita myyvillä studioilla on nykyisin niukat olot, jollei varauskirjaa ole täyttämässä oma aktiivisesti toimiva kykyjen etsintä- ja jalostustoiminta eli niin sanottu tuotantoyhtiö tai vielä enemmän: oma levy-yhtiö. Nämä täyden palvelun yritykset ovat oman onnensa seppiä ja edustavat todennäköisesti tulevaisuuden mallia studiotoiminnasta. Maailma muuttuu ja sen mukana on keksittävä uudet menetelmät joilla leipä maailmalta yhä irtoaa.

Perinteisen studiotoiminnan ahdingosta huolimatta uusia kotimaisia pajoja rakennetaan sellaista vauhtia, että tilastoihin vilkaisematta voisi arvella tahtia ennätysmäiseksi. Eikä ainoastaan pieniä autotalliverstaita vaan aivan täysmittaisia tuotantoyksiköitä. Kumpaakin sorttia tulemme esittelemään Riffin kymmenen vuosikerran sivuille alkaneen vuoden mittaan.

Todellakin, kymmenes vuosikerta on nyt avattu ja hillittyä juhlintaa uskallamme harkita kun seitsemän lehden sarja on toivottavasti joulukuulle tultaessa kokonaisuudessaan valmis ja jaeltu maailmalle. Mukana tulee olemaan tuttuun tapaan jämäkkää asiaa soittamisesta, soittimista, soitinten tekijöistä, teknologiasta ja sen perusteista, kotimaisten ja vierailevien artistien näkemyksistä ynnä muusta. Eli kaikesta siitä mitä tarvitaan, kun musiikkia halutaan tehdä.

Mutta seitsemänteen numeroon on vielä matkaa, ja sen matkan varrelle osuvat mm. Avita ry:n järjestämät Audiovisual 2005 -messut Helsingin messukeskuksessa. Tapahtuma järjestetään 19-21. lokakuuta ja tänä vuonna messujen tarjonta laajenee voimakkaasti musiikkituotannon puolelle. Esillä tulevat olemaan isolla kattauksella soittimet ja soitinlaitteet, studio- ja PA-tekniikka eli sanalla sanoen Riffin keskeiseen aihepiiriin lukeutuvat asiat. Luvassa on myös tuhti satsi seminaareja sekä nivaska nimekkäitä esiintyjiä oheisohjelmasta huolehtimassa. Syytä siis varata nuo päivät kalenterista jo nyt AV-messuille käyntiä varten ellei oman firman toimiala sitten ole sellainen, että olisi perusteltua liittyä näytteilleasettajien rintamaan.

Vaan nyt käsiksi päivän teksteihin, lisää työn alla ja jaossa maaliskuun puolen välin paikkeilla!