Tähän aikaan keväästä tuhannet nuoret pohtivat tulevaa elämänuraansa ja täyttävät hakupapereita eri oppilaitoksiin, myös taideaineiden koulutukseen. Näissä pohdinnoissa media on sangen hohdokas ja vetovoimainen sana, luovat alat käsitteenä vienosti taianomainen ja sopivasti epämääräinen, kerrassaan houkutteleva käsite. Ja koulutusta näille sektoreille kyllä on tarjolla vaikka lampaat söisivät.
Ei ole syytä lannistaa toiveikasta mieltä, mutta ripaus realismia ei liene haitaksi. Kaikki halukkaat eivät mahdu opiskelemaan ja kaikki sisään päässeet opiskelijat eivät valmistu. Eivätkä kaikki valmistuneet löydä töitä siltä alalta, jolle he ovat kouluttautuneet.
Ja kuin kohtalon ivaa on se havainto, että samaan aikaan median ja luovan alan piirissä moni yhä ilmoittautuu ammattilaiseksi ihan ilman minkäänlaista koulutusta, kuka laulajaksi tai muusikoksi, kuka äänittäjäksi tai videokuvaajaksi, kuka graafikseksi suunnittelijaksi tai valokuvaajaksi. Yhdellä on taustanaan lapsuudesta asti jatkunut harrastus, toisella hetkellinen impulssi, kolmannen motiiveista ei ota selvää kukaan. Ja jotenkin kummasti ainakin osa heistä näyttää pärjäävän suhteellisen kivasti alalla, vaikkei takataskussa peruskoulun tai lukion todistusta kummempaa paperia olekaan.
Miksi siis hakea opiskelemaan, kun se polku on kerran kapea ja kivikkoinen, eikä perillepääsystä ole varmuutta? Miksi hakea opiskelemaan, kun jotkut näyttävät selviävän vallan mainiosti ilmankin ja pääsevät vielä suoraan tositoimiin?
Siksi, että kunnolla hoidettu opiskelu antaa parhaassa tapauksessa vankan pohjan sekä laajan ja kattavan näkemyksen koko alasta. Jos tavoite täytyy ja työura urkenee, niin koulutus on sitä pääomaa jolla eteen paiskatut haasteet hoidetaan kohtuuponnistuksin.
Opiskelu on myös sikäli avartavaa, että siinä joutuu perehtymään sellaisiin asioihin joihin ei oman mielenkiintonsa ohjaamana kenties koskaan törmäisi. Silloin omien luontaisten vahvuusalueiden väliin ei jää niin helposti apposen ammottavia aukkoja, joihin myöhemmin voi jossakin hieman poikkeuksellisessa tilanteessa pudota. Opiskelu tarjoaa myös suojatun ympäristön, jossa voi rauhassa ja suhteellisen paineettomasti harjoitella asioita ensiluokkaisilla työkaluilla.
Lisäksi opiskellessa saattaa tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, mutta niin voi käydä toki muutenkin elämässä.
Opiskelu on uusien asioiden ja käytäntöjen omaksumista ja se harjaannuttaa edelleen oppimaan jatkossa. Ei maailman muuttuminen pääty siihen, kun saa päästötodistuksen kouraansa vaan sen jälkeen on vuorossa opiskelu ja oppiminen työtä tehdessä ja sen ohessa. Se tapahtuu usein omin päin oman aktiivisuuden varassa ja sujuu sitä juoheammin mitä vankempi harjaantuneisuus ihmisellä on uusien asioiden omaksumiseen ja ymmärtämiseen.
Opiskeluaika kartuttaa taitojen ja tietojen lisäksi myös kykyä hankkia jatkossa lisää tietoa. Mikä voi olla aivan hyvin tarpeen vaikka sen vuoksi että joskus tulee eteen vaihto alalta toiselle, eriasteisen pakon edessä. Monet tiedot ja taidot siirtyvät käyttökelpoisina alalta toiselle, ainakin jos aihealueet sivuavat toisiaan edes etäisesti. Mutta oleellisempaa on se, että opiskeluun ja oppimiseen harjaantuneella on hyvät mahdollisuudet selviytyä muutoksista, joita alan tai työtehtävän vaihto edellyttää.
Siksi ei ole myöskään välttämättä mikään katastrofi, että ihminen sijoittuu opiskelun jälkeen eri alalle kuin mille koulutus on alunperin hänet suunnannut. Monissa tapauksissa koulutus antaa hyvät valmiudet myös rinnakkaisille tai toisenlaisille aloille ja toisinaan tutkintoa täydentämällä voi hankkia laaja-alaisen pätevyyden hoitaa monenlaisia työtehtäviä. Mikä on eduksi etenkin pienissä yrittäjävetoisissa firmoissa – niissä jotka loppujen lopuksi työllistävät suurimman osan väestä Suomessakin.
Lukuterveisin
Lauri Paloposki,
päätoimittaja
p.s.
Tämän numeron yhteydessä on paikallaan kiittää toimittajaamme Pekka Nurmea seitsemästä ansiokkaasta vuodesta Riffin palveluksessa. Mm. maakuntakatsaukset kotimaan eri kolkilta, Minun studioni -artikkelisarja, uusien studioiden esittelyt, ja monet muut jutut ovat olleet Pekan käsialaa. Vielä muutama valmis juttu odottaa julkaisemistaan, mutta tässä yhteydessä toivotan jo itseni – ja varmastikin myös lukijoidemme puolesta – menestystä Pekalle uudessa toimessa ja uuden työnantajan palveluksessa.