Olen ollut mukana Suomen Kansallisoopperan äänijärjestelmän uusintahankkeessa reilun vuoden, kun mainittu talo palkkasi Santtu Sipilän ja minut suunnittelemaan operaatiota ja tulevaa kalustoa. Suunnittelu, tarjouskilpailu, valmistelut ja jo keväällä aloitettu räkkien kalustaminen ovat edenneet lähes käsikirjoituksen mukaan ja Santtu on vienyt asioita eteenpäin todella mallikkaasti.
Vanhan kaluston purku alkoi viime viikonloppuna ja jatkuu hyvää vauhtia. Asennustakin on jo aloiteltu vauhdikkaasti, itseasiassa aikamoista hulinaa ovat olleet ensimmäiset päivät. Mutta hyvää hulinaa. Asioita tapahtuu, ongelmiakin toki ilmenee, mutta myös ratkaisuja löytyy. Ja oopperalla on kyllä loistava tekemisen meininki. Päätöksiä syntyy hyvää vauhtia, sovitusta pidetään kiinni ja ihmisiä kiinnostaa oikeasti. Tunsin monta tyyppiä etukäteen ja tiesin heidät päteviksi sekä mukaviksi. Uudet tuttavuudetkin mahtuvat hienosti samaan sapluunaan.
Asennustiimin värväyksessä on onnistuttu mainiosti ja monta oopperan omaan henkilökuntaan kuuluvaa on mukana. Talon porukoista löytyi sellainenkin henkilö, joka on aikanaan ollut ennen oopperalle värväytymistään tekemässä alkuperäistä asennusta ja edelleen hommat sujuvat. Kyse ei ole kuitenkaan vielä ihan fossiilista, Harri taitaa olla saman ikäinen kuin minä. Pontta, runsaasti hyvää duunifiilistä
ja ammattitaitoa porukalla riittää. Työpareissa on mainioita paketteja ja hyvin tuntuvat keskenään viihtyvän kaverit. No, vielä se köli raapii pohjaa monta kertaa tämänkin projektin kanssa, mutta iloitaan nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.
Tärkeintä on muistaa, että asiat voivat olla välillä vähän vinossakin, mutta tunnelman on syytä säilyä. Minulle ainakin on todella tärkeää, että töihin on mukava mennä. Ei se tietenkään ihan jokaisena aamuna voi toteutua, mutta siihen pyritään taas seuraavana aamuna vielä vähän lujemmin.
Kansallisoopperan kummitus
Syksyllä ohjelmistoon tuleva musikaali Oopperan kummitus oli alkuräjähdys tälle äänijärjestelmän päivittämiselle. Musikaalin tarpeet ovat hieman laajemmat kuin se, mihin äänijärjestelmän oli pitänyt tähän saakka suoriutua. Järjestelmää suunniteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon lisäksi
talon muutkin tarpeet samaan aikaan. Yhteinen sävel talon äänihenkilökunnan ja musikaalin äänisuunnittelijoiden kanssa löytyi nopeasti ja helposti. Se oli erinomainen ja välttämätönkin lähtötilanne, jos hankkeessa halutaan onnistua.
Laitteiston elinkaari on ollut todella pitkä
Talon vakituisella äänihenkilökunnalla on nykyisen laitteiston toiminta todella hyvin hallussa. Huolloista on vastattu isolta osalta itse ja laitteistoa on pidetty esimerkillisen hyvin. Olen nähnyt toisenlaisiakin suhtautumistapoja laitteistosta huolehtimiseen. Vielä löytyi oopperalta mm. muutamia alkuperäisiä kaiuttimiakin, jotka nyt yli kahdenkymmenen palvelusvuoden jälkeen pääsevät ansaitsemalleen eläkkeelle. Kaikki tietysti kunnossa olevia.
Kuriositeettina kerron, että joissakin kaiuttimissa ääniasiat olivat vielä täysin kunnossa, mutta kaiuttimen edessä oleva vaahtomuovi muuttui pölyksi, kun sitä kosketti.
Kaiuttimien eläkkeelle pääsyä on nopeuttanut vahvistimien epävarmuus. Reilut parikymmentä vuotta mille tahansa laitteelle on pitkä aika ja varsinkin vahvistimelle, joka tuottaa ulos tehoja ja sivutuotteena aikamoisesti lämpöä. Kun on kyse integroiduista järjestelmistä niin vahvistimen muututtua epävarmaksi myös kaiuttimelle tulee lähtö.
Hankkeet tuppaavat laajenemaan
Ainahan projektit muuttavat matkan varrella vähän muotoaan ennen kuin on täysin valmista. Niin on käynyt nytkin. Välillä tuntui, että vietettyään päivän oopperalla oli työpäivien saldo negatiivinen: teki yhden päivän töitä ja löytyi vähintään kolmeksi päiväksi lisää tekemistä. Osoittautui, että toimivaksi ajateltu osa vanhasta järjestelmästä onkin fiksumpaa vaihtaa kuin tehdä isoja muutostöitä. Tämä on tuttu tilanne kaikille remontteja – vaikka kotonaan – tehneelle. Avataan seinä ja todetaan, että kyllä nämä eristeetkin kannattaa uusia samalla, kun se seinä kerran ei ole esteenä.
Muutakin tapahtuu
Emme ääniasennuksinemme ole ainoat talossa kesällä työskentelevät. Aika monta muuta asiaa tapahtuu samaan aikaan ja niiden yhteensovittamisessa talon yläkerralla on ollut iso työ.
Timo Liskin kanssa tänään juteltiin, että ”iltavuoroon vaan”, kun alamme aikanaan virittää kaiutinjärjestelmää. Iltaisin työmaa yleensä vähän rauhoittuu ja audiomittausten vaatimaa hiljaisuutta on paremmin tarjolla. Tällainenkaan ei
aina ole mahdollista, kun usein työmailla rajoitetaan työaikoja.
Tässä projektissa en usko asian olevan ongelma. Nyt vaikuttaa siltä, että löytyy aina enemmän ratkaisuja kuin ongelmia, ja vain näin ne projektit aikanaan valmistuvat.
---
Tämä teksti on julkaistu alunperin Reima Saarisen vakiopalstalla Riffin numerossa 3/2015.
Reiman tuoreita kuulumisia ja mietteitä alan käytännöistä, tekniikan kehittymisestä, työmenetelmistä, järjestelmien suunnittelusta, toimivan PA-systeemin perusteista, ympäristömelun hallinnasta ja muista mielenkiintoisista asioista voit lukea jatkossakin paperille painetuista Riffi-lehdistä.
Tämän verkkojulkaisun aikaan seuraava ilmestymässä oleva numero on 4/2015, jonka julkaisupäivä on 2. syyskuuta. Laita tilaus vetämään Riffin verkkokaupassa ja varmista lehden saanti kotiin kannettuna.
