Jenkkibändi Evanescencen historia läpimurron jälkeen on vasta reilun kymmenen vuoden mittainen, mutta tässäkin ajassa ryhmän jäsenistö on ehtinyt vaihtua useaan otteeseen perustaja Amy Leen ympärillä. Pitkiä taukojakin on pidetty.
Haastattelun aikoihin keväällä 2017 Evanescence oli jälleen aktiivinen, ja kansainvälisyyttä kokoonpanoon siihen toi 2015 kiinnitetty saksalaiskitaristi Jen Majura, jolta sujuvat myös basson soitto ja laulaminen.
Kotimaassaan Majura oli jo ehtinyt kerätä mainetta omilla sooloprojekteillaan ja bändissä Equilibrium, sekä vakiovieraana remeltäjäporukka Knorkartorin keikoilla ja toisinaan myös Ragen konserteissa.
Ihan tuntemattomuudesta häntä ei siis tempaistu, mutta lopullinen ehdotus Evanescenceen liittymisestä tuli verkostoitumisen kautta, eikä megabändeille tyypillistä kymmenien ehdokkaiden koesoittokierrosta tarvittu.
– Ystäväni Alex Skolnick Testamentista suositteli minua, kun häneltä kysyttiin ehdotusta uudeksi kitaristiksi Evanescenceen. Sain sähköpostin bändin managerilta, jossa kysyttiin kiinnostustani ja pakkohan oli heti vastata kyllä. Tuontasoiseen bändiin littymistä ei tarvitse miettiä, Majura muistelee tapahtumia parin vuoden takaa.
– Matkustin kolmeksi päiväksi New Yorkiin, jossa hengailtiin ja juteltiin Amy Leen kanssa, tutustuttiin toisiimme. Käytiin soittamassa akustisia kitaroita vintagekaupassa ja ohimennen hän sanoi, että paikka on minun. Bändeissä on niin tärkeää, että kaikki pärjäävät keskenään, koska ääliöitä ei haluta mukaan, vaikka kuinka hyviä muusikoita olisivatkin.
Olitko jo sitä ennen soittanut covereina Evanescencen biisejä?
– Isot hitit kuten Bring Me To Life ja My Immortal tunsin tietenkin, mutta ensimmäisiä harjoituksia varten minun piti opetella 40 biisiä, joista keikkasettiin on valikoitu noin puolet. Opettelu oli kiinnostavaa hommaa, koska Amylla on omintakeinen tyyli biisinteossa ja musiikillisestikin sain uutta hänen kappaleistaan.
Evanescenen levyillä on ollut eri kitaristeja. Onko sinulle annettu tehtäväksi opetella heidän osuutensa biisien levytetyistä versioista?
– Totta kai. Vanhat biisit on sävelletty ja tuotettu mielestäni täydellisesti, joten ei ole minun tehtäväni ruveta niitä muuttelemaan. Meillä on keikalla klikkiraidat ja kaikki soitto on ajoitettu ja harjoiteltu hyvin tarkasti. Jammailua ei juuri ole. Tosin minulla on oma spotti, jonka pyrin pitämään erilaisena keikasta toiseen.
– Suurin osa sooloista kuuluu Troylle [McLawhorn], joka on ollut bändissä jo kymmenisen vuotta. Viime USA:n kiertueella sain soitettavaksi soolot muutamaan biisiin ja sehän oli todella hienoa. Joissakin biiseissä meillä on ollut vuorovetoja kuten Dirty Dianassa.
Amy Lee on haastatteluisssa maininnut seuraavan levynkin olevan suunnitteilla. Miltä uudet biisit tuntuvat
– Sen verran voin kertoa, että tulossa on jotain erilaista kuin Evanescencelta odotettaisiin. Kyseessä ei ole perinteinen bändi-albumi. Mutta tämän enempää en voi paljastaa, koska on sovittu Amyn yksin kertovan artistisista linjauksista.
Majura selvästikin puhkuu intoa päästä levyttämään uutta materiaalia, mutta kunnioittaa lupausta olla vuotamatta sisäpiirin tietoja julkisuuteen.
Tutut kamat sooloprojekteissa ja nyt
Jen Majuran kalustovalinnat ovat suoraviivaisia ja käyttötarkoituksessa toimiviksi osoittautuneita jo pitkältä ajalta.
– Englin 100-wattista Powerball 2:a olen käyttänyt jo kauan ennen Evanescenceen liittymistä. Samoin Ibanezin kanssa olen ollut monta vuotta, ensimmäinen kitaranikin oli Ibanez S470. Firmassa on hyvä ja ystävällinen henki ja he ovat valmistaneet minulle valikoiman hienoja soittimia. Bändillä on virityksiä al-kaen vakiovireestä, ja kiertueelle otan mukaan kolme FR-sarjalaista, valkoisen RG:n ja sinisen JEM:in sekä kaksi baritoni-kitaraa. Setin akustisessa osuudessakin kitara on Ibanezilta.
Evanescencen kitarasoundit vaihtuvat biisin aikana aivan puhtaan ja todella tanakan välillä, mihin käytännön ratkaisu löytyi yhdestä laitteesta.
– Inhoan pedaalilautoja, mutta Line 6:n Helix on ratkaissut kaikki ongelmani efektien ja kanavavaihdosten kanssa. Nyt minulla on ohjelmoidut presetit, joita on helppo vaihtaa biisien aikana. Ja pidän kovasti simple pitch -ominaisuudesta. En kuitenkaan käytä Helixin mallinnettuja vahvistinsoundeja, koska haluan soundin omasta vahvistimestani.
Opettaja Jen
Bändimuusikon uran lisäksi Jen Majura on soitonopettaja.
– Minulla on oma musiikkikoulu [Brilonissa, Saksassa], jota en nyt itse valitettavasti ehdi pyörittämään. Maailmalla tulee vähän ikävä oppilaita ja sitä arkista elämää, jossa suurin ongelma voi olla ”Jen, miten tämä sointu soitetaan?”, hän haikailee.
Opettajanahan voit neuvoa, kuinka Evanescencen biisit otetaan haltuun.
– Musiikki ei ole niin mutkikasta kuin voisi luulla. Se on kuitenkin huolella tuotettua. Voimasointuja on paljon, mutta niiden soittamiseen on keskityttävä ja aloitettava hitaalla tempolla. Makuuhuonesoittajienkin on syytä treenata kaikki hyvin tiiviiksi hitaasti ja vasta sen jälkeen koettaa samaa nopeammin. Ja sen jälkeen kun homma kulkee, hankkiudu bändiin ja mene lavoille soittamaan oikeasti, yleisön eteen ja kunnon volyymilla.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2017. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
