Kenny Wayne Shepherd nousi ’90-luvulla Jonny Langin tapaan parrasvaloihin todella nuorena blues-kitaristina ja on sittemmin tehnyt varsin menestyksekkäitä levyjä tyylilajissaan. Tuorein niistä on kuitenkin uudestaan äänitetty versio kakkosalbumista Trouble is. Miksi?
Kenny Wayne Shepherd solmi levytyssopimuksen jo 16-vuotiaana ja julkaisi debyyttilevynsä vuotta vanhempana. Kakkoslevy oli sitten varsinainen jättipotti, sillä Trouble is nousi Yhdysvalloissa blues-listan kärkeen, ja single Blue on Black taas rock-listan ykköseksi. Tuskinpa Shepherdin tarvitsisi julkaista levyä uudestaan ainakaan kaupallisista syistä, joten kysytään syytä suoraan häneltä itseltään:
– Valmistauduimme levyn 25-vuotisjuhlaan, ja ajatus oli, että juhlakiertueella soitetaan levy ensimmäistä kertaa kokonaisena yleisön edessä. Ja kun sitä varten piti joka tapauksessa opetella uudestaan sellaisia kappaleita, joita emme olleet soittaneet vuosiin, niin ajattelin, että miksei voisi saman tien äänittää levystä uuden version, Kenny toteaa Zoom-yhteydellä Memphisistä.
Trouble is myi ilmestyessään yli miljoona kappaletta, mikä oli bluespohjaiselle levylle tosi paljon jo silloin.
– Minulle se oli aikoinaan järisyttävän iso levy, samoin kuin koko tyylilajille, pitää levyn musiikkia sitten bluesina tai rokkina. Siksi sitä on syytä juhlia kunnolla, joten julkaisemme uudestaan levytetyn version lisäksi dokumentin ja konsertti-DVD:n.
Olit tosi nuori, kun teit ensilevysi Ledbetter Heights, ja vain pari vuotta vanhempana tuli tämä levy. Minkä neuvon antaisit nuorelle Kenny Wayne Shepherdille nyt?
– En varsinaisesti kadu mitään. Oikeastaan ainoa juttu, mitä haluaisin nuorelle minälleni painottaa olisi se, miten tärkeää on olla olla läsnä hetkessä. Mutta sitä on vaikea opettaa alle parikymppiselle kaverille, sillä sen oppii vasta, kun elää ja vanhenee. Eikä sillä varmaan olisi mitään merkitystäkään. Nyt 45-vuotiaana arvostan sitä miten epätavallista oli myydä miljoonia levyjä niin nuorena, varsinkin kun blues ei tuolloin ollut edes mitenkään isommin kartalla, vaan grunge sun muut jutut. Tein ensimmäisen levydiilini ollessani vain vuoden vanhempi, kuin mitä vanhin tyttäreni on nyt. Näen tuon kaiken nyt eri perspektiivistä, Kenny pohtii.
Jonny Lang aloitti myöskin samoihin aikoihin. Oliko teillä vahva hengenheimolaisuus?
– Meistä on tullut läheisempiä myöhemmällä iällä. Tunsimme toisemme toki tuolloinkin, mutta enemmänkin media ja yleisö pyrki luomaan vastakkainasettelua meidän välillemme. Itse en siitä piitannut.
Trouble is -levyllä on myös Shepherdin tunnetuin kappale Blue on Black, joka valittiin ilmestyessään Billboard-lehdessä vuoden rock-kappaleeksi. Muistatko miten tuo laulu syntyi?
– Muistan kyllä. Olin New Orleansissa kirjoittamassa lauluja Tia Sillersin ja Mark Selbyn kanssa. Soitin heille säveltämäni idean, jota aloimme Markin kanssa soittaa kitaroilla. Sanoittaja Tia Sillers tarkkaili tilannetta – kuten hän aina tekee – ja huomasi, että minulla oli päälläni paita, jossa oli limittäin sinistä ja mustaa väriä. Siitä hän kehitteli kappaleen kertosäkeistön.
Ilmeisesti tykkäät säveltää kappaleita nimenomaan muiden kanssa?
– Kyllä. Vaikka olen tehnyt biisejä myös itsekseni, niin yleensä nautin niiden tekemisestä enemmän, jos mukana on muitakin. Pidän siitä miten muut tekijät inspiroivat minua ja tuovat mukaan juttuja, joita en itse hoksaisi.
Onko uuden laulun perimmäinen idea aina kuitenkin sinun luomasi?
– Joo, astun huoneeseen ja esittelen muille tekijöille muutaman musiikillisen idean. Sitten valitaan niistä joku ja aletaan työstämään. Joskus idea voi olla myös laulun nimi tai idea tekstistä, mutta yleensä lähden liikkeelle jostain kitarajutusta.
Alkuperäistä kunnioittaen
Alkuperäisellä Trouble is -levyllä 19-vuotiasta kitaristia säesti vierailevina tähtinä myös edesmenneen Stevie Ray Vaughanin taustabändi Double Trouble (rumpali Chris Layton, basisti Tommy Shannon ja kosketinsoittaja Reese Wynans). Uusintaäänitykset pyrittiin tekemään mahdollisimman pitkälti samalla kokoonpanolla lukuunottamatta eläkkeelle siirtynyttä Shannonia, jonka korvasi Shepherdin nykyisen bändin (jossa rumpali Layton muuten edelleen soittaa) basisti Kevin McCormick.
Shepherd kertoo, että kustakin kappaleesta äänitettiin kaksi eri versiota. Ensimmäinen vedettiin mahdollisimman pitkälle yksi yhteen alkuperäisäänityksen kanssa, ja sen jälkeen soitettiin toinen otto siihen tyylin, kuin laulua on konserteissa soitettu.
– Tulin siihen lopputulokseen, että ensinmainituissa otoissa oli enemmän taikaa. Toki joissain biiseissä soitan kitarasoolon eri tavalla tai laulan siellä täällä hieman eri tavalla. Mutta kaiken kaikkiaan tämä 25-vuotisversio on kuin vanha ystävä, jonka on tuntenut 25 vuotta, vaikka kuuntelukokemus onkin uusi.
Yksi kappale poikkeaa alkuperäisestä levystä, sillä mukana on toinenkin Bob Dylanin kappale, Ballad of a Thin Man.
– Se äänitettiin jo alkuperäisissä sessioissa. Valitsin tuolloin levylle Everything is Brokenin, koska kahta Dylania ei voinut laittaa. Kun kuuntelin alkuperäisiä äänityksiä, huomasin, miten hyvä versio tuo pois jätetty onkaan. Toki sekin äänitettiin nyt uudestaan.
Millä perusteella valitset cover-kappaleita levytettäväksi?
– Laulun pitää ensinnäkin olla sellaisen artistin kynästä, joka on inspiroinut minua ja jota kunnioitan. Toiseksi sen tulee olla tyyliltään minulle sopiva, jotta pystyn tekemään siitä hyvän version. Ja ylipäätään pyrin valitsemaan ei-niin-arvattavia kappaleita. Esimerkiksi Dylanin tuotannosta Everything is Broken ja Ballad of A Thin Man eivät ole kaikkein ilmeisimpiä valintoja, ihan samalla tavalla kuin I Don’t Live Today ei ole kaikkein tunnetuin Jimi Hendrixin biiseistä. Uskoisin myös, että tällaiset valinnat inspiroivat yleisöämme tutustumaan heidän musiikkiinsa.
Vahvistin soittotyylin mukaan
Kenny Wayne Shepherd soitti sessioissa samoilla laitteilla kuin 25-vuotta sitten. Vahvistimet olivat Fender Blackface Twin Reissue, Vibro King sekä ’64 Blackface Vibroverb. Onko laitteistosi muuttunut vuosien varrella paljonkin?
– Eipä juurikaan, ei varsinkaan pedaalien suhteen. Lähinnä olen löytänyt ne työkalut, mitkä toimivat. Nykyään käytän kylläkin Alexander Dumblen (1944 –1922) minulle rakentamia vahvistimia. Niillä on ollut isoin vaikutus soundiini kaikkina näinä vuosina, ja toki ne ovat olleet myös isoin taloudellinen satsaukseni laitteisiin pitkään, pitkään aikaan. Mutta ne palvelevat luovuutta ja ovat tehneet soitostani vaivattomampaa.
Miten vertaisit Dumble-vahvistimiasi noihin Fendereihin?
– Alexander teki minulle muutaman Vibroverbin, ja isoin ero on oikeastaan se, että kuuntelisi musiikkia monona (Fender) verrattuna hyvään surround-soundiin (Dumble). Täytyy muistaa, että Alexander rakensi vahvistimet minun soittotyylini mukaan: hän kuunteli ensin, kun soitin Vibroverbin kautta ja havainnoi sitä, mitä yritin saada siitä kuuluviin. Sen jälkeen hän rakensi vahvistimen, joka istuu soittooni luonnollisesti.
Käytätkö paljon pedaaleja nykyään?
– En kauheasti. Laudassani on kyllä enemmän kuin pari pedaalia, mutta useat niistä ovat päällä vain parissa kappaleessa keikan aikana. Minulla on wah, kaksi Analog Manin pedaalia (King of Tone ja Bi-Chorus), joista jälkimmäisestä saan esimerkiksi Leslie-tyyppisen soundin. Lisäksi on Ibanez TS 808 Tube Screamer, delay sekä Univibe ja Octavia. Kahta jälkimmäistä käytin alkuperäiselläkin levyllä Blue on Black -kappaleen kitarasoundiin.
Ilmeisesti soitat edelleenkin vuoden ’61 Fender Stratocasterilla, joka sinulla oli käytössäsi jo ’90-luvulla.
– Se kitara on kuin lempikenkäni, koska olen soittanut sillä niin pitkään. Fenderin Signature-mallini on myös erinomainen, mutta kuulostaa silti erilaiselta, ja sama juttu pätee replikaan, jonka alkuperäisestä kitarasta teetin.
Etkä pelkää, että se häviäisi tien päällä?
– Ainahan sellainen mahdollisuus on, mutta se on koko ajan joko minun tai kitarateknikkoni näköpiirissä. Sitä ei käsitellä samoin kuin muita soittimiani, Kenny toteaa.
p.s.
Juuri saapuneen tiedotteen mukaan Kenny Wayne Shepherd on juuri julkaissut uuden stdioalbumin, jonka nimikappaleen Dirt On My Diamonds, Vol. 1 pääsee kuuntelemaan ja katselemaan youtubesta.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2023. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.
