Kolmimuunteinen fraseeraus saa reggaen tai metallimusiikin svengaamaan siinä missä jazzinkin. Kunhan annostelu on oikea.
Muusikko ja musiikkipedagogi Kristian Wahlström tuskin osasi vuonna 2008 arvata, että hänen tuore ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyönsä johtaisi tohtoriopintoihin. Niin kuitenkin kävi. Wahlströmin väitöskirja Student-Centered Musical Expertise in Popular Music Pedagogy and Hard Rock Groove – a Design-Based and Psychodynamic Approach tarkastettiin Helsingin yliopistossa toukokuussa 2022.
Pop & Jazz Konservatoriossa kitaransoittoa opettava Wahlströmin tutki väitöskirjassaan kehittämäänsä opiskelijalähtöisyyden ja opettajan musiikillisen asiantuntijuuden yhdistävää, rytmimusiikin instrumenttiopetukseen tarkoitettua pedagogista menetelmää. Menetelmä korostaa opettajan ammattimuusikkoutta, mutta opiskelijalähtöiseksi sen tekee oppilaan lempimusiikin käyttäminen oppimateriaalina.
– YAMK-lopputyöni käsitteli opiskelijalähtöisyyden ja opettajan musiikillisen asiantuntijuuden integrointia rytmimusiikin opetuksessa. Se on ollut pohjana, ja väitöskirjassa olen huomattavasti laajentanut ja syventänyt sitä samaa aihetta, Wahlström sanoo.
Väitöskirjan tekoon Wahlström päätyi sattuman kautta.
– Kävi niin, että silloinen Helsingin yliopiston dosentti Esa Lilja oli lukenut mun YAMK-työn ja tuli sattumoisin vastaan. Esa sanoi, että jos sä laajentaisit ja syventäisit tuota aihetta ja kirjoittaisit sen englanniksi, niin siinä olisi ainesta väitöskirjaan, että laita ihmeessä tutkimussuunnitelma sisään, Wahlström kertoo.
– Ensin ajattelin, että en mä, mutta sitten aloin miettiä, että miksipäs ei. Se lähti siitä, että ”tää voiskin olla ihan mielenkiintoista”, ilman mitään sen kummempia hyötyaspekteja tai -tavoitteita. Kun asia oli jonkin aikaa muhinut mielessä, törmäsin Esaan uudemman kerran ratikkapysäkillä. Sanoin, että kyllä mä voisinkin itse asiassa laittaa ne paperit sisään.
Hyvää musiikkisuhdetta rakentamassa
Wahlström sovelsi tutkimuksen aikana opetusmenetelmäänsä omiin kitaraoppilaisiinsa. Hän sanoo, että yksi opiskelijalähtöisen, opiskelijan mielimusiikista koostuvaa oppimateriaalia hyödyntävän opetustavan etuja on se, että opiskelija on motivoituneempi asettamaan omat tavoitteensa.
– Sitä voi katsoa niin monelta kantilta. Rytmimusiikissa ylipäätään on se valtava etu, että kun ihminen tulee soittotunnille, niin hän on yleensä kuunnellut jotain musiikkia pitkään, on kuunteluhistoriaa. Ja kun ihminen on kuunnellut lempimusaansa paljon, niin musiikilliset ilmiöt ovat korvalle jo tuttuja. Kognitiiviset psykologit puhuvat skeemoista: oppilaalla on sisäisiä skeemoja eli malleja musiikin rakenteista, kuten esimerkiksi soinnuista, kadensseista, asteikoista ja rytmisistä hahmoista.
Wahlström kertoo, että opiskelijalähtöisyydestä on paljon hyötyä myös oppilaan hyvän musiikkisuhteen kehittymisessä. Väitöskirjassa hän tarkastelee hyvää musiikkisuhdetta painottaen tunne-elämää ja ennen kaikkea sitä, mitkä asiat ihmiselle ovat merkityksellisiä siinä musiikissa, joka on hänelle tunnetasolla läheistä.
– Siitä, että ihminen pystyy kuulemaan ”sisäisessä korvassaan”, miltä musiikki kuulostaisi, on hyötyä musiikillisen laadun mutta myös ihan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.
Puhtaan opiskelijalähtöisyyden sijaan Wahlströmiä kiinnostaa tasapaino opiskelijalähtöisyyden ja perinteisen opettajavetoisen opetustavan välillä.
– Olen huomannut sen, että opiskelijat kyllä toivovat opettajan panosta eivätkä pelkästään opiskelijalähtöisyyttä – se on tosi jees. Käytännössä he sanovat, että ”on hyvä, että sä tuot välillä biisejä ja esittelet sellaista musiikkia, josta mä en ole ennen kuullutkaan”. Sitä tarvitaan myös, ja oppilaat haluavat sitä.
Aivan nuorimmilla oppilailla opettajan tarjoamien musiikillisten virikkeiden merkitys kasvaa, koska kuunteluhistoriaa tai erityistä lempimusiikkia ei vielä ole.
– Kun tein alkeisopetusta alle 10-vuotiaiden kanssa, niin usein tunneilla kuunneltiin levyjä. Sitä kautta oppilaat altistuivat, jos heillä ei jo ollut lempibändiä tai lempimusaa. Opiskelijalähtöisesti valitsin sellaista, joka lähti oppilaiden maailmasta ja musiikillisesta mielihyvästä. Joidenkin ihan pienten kanssa soitettiin vaikka tuttuja lastenlauluja, opeteltiin perussoinnut sellaisen kappaleen kautta, joka tuntui oppilaasta jotenkin tärkeältä.
Kolmimuunteisuutta metallimusiikissa?
Wahlströmin kehittämä opetusmenetelmä korostaa opettajan ammattimuusikkoutta. Onko opettajan pakko olla hyvä muusikko voidakseen opettaa hyvin?
– Mun mielestä se on tärkeä asia. Tai tuohon voi vastata kyllä ja ei. Kun opettaja on itse mennyt riittävän pitkälle muusikkona, hänen ei tarvitse olla juuri sen asian spesialisti, mitä opiskelijalähtöisesti oppilaan kanssa käydään. Hän pystyy kuitenkin oman ammattilaisuutensa kautta analysoimaan musiikkia niin, että se voidaan opiskella, Wahlström sanoo.
Hän lisää, että tietenkään kenenkään on mahdotonta olla kaiken musiikin asiantuntija.
– Joissain tilanteissa voi pärjätäkin sillä, että on riittävällä tasolla muusikkona, enemmän ikään kuin prosessiasiantuntija. Mutta kun on tarkoitus päästä pitkällä olevien opiskelijoiden kanssa riittävän pitkälle ja syvälle esteettisellä tasolla, niin mä sanoisin, että silloin kyllä opettajan pitää olla hyvä muusikko.
Hyvästä muusikkoudesta on apua esimerkiksi musiikin rytmisten vivahteiden ja niin sanotun grooven hahmottamisessa. Wahlström tutki väitöskirjassaan myös groovea ja lanseerasi samalla käsitteen ”vihjaus lievästä kolmimuunteisuudesta”.
– Puhutaan lievästä kolmimuunteisuudesta, eli että näennäisesti tasajakoinen fraseeraus ei olekaan täysin tasajakoista vaan sisältää vihjauksia tai viitteitä kolmimuunteisuudesta.
Wahlström tutki eri musiikkigenrejä ja löysi lievää kolmimuunteisuutta sieltä täältä. Väitöskirjaan hän rajasi grooveanalyysin koskemaan AC/DC-yhtyettä. Apunaan hänellä oli tietokonepohjainen spektrianalyysi, jolla on mahdollista tutkia äänitteiden mikrorytmiikkaa millisekunnin tarkkuudella.
– Kyllä sitä groovea on saanut tsekata. Ihan jostain 50-luvun rockista ja Eddie Cochranista lähtien tein joitain samoja millisekuntimittauksia. Esimerkiksi kun tarkastelin Albert Leen countrykitaransoittoa ja miksi se bluegrass country kuulostaa siltä, että siinä on pieni lainehteleminen tai se on lennokkaan kuuloista, niin löytyi samoja asioita. Yksi aika selkeä esimerkki oli myös Bob Marley & The Wailers, ne bassot ja riffit. Ja mun kirjassa on The Metersin Hey Poky A-Way -biisin rumpuintro, jossa kolmimuunteisuutta on juuri saman verran kuin jossain AC/DC:n hommassa.
Tutkimusaineistoon kuului myös metallimusiikkia, jonka voisi äkkiseltään kuvitella olevan melko kaukana kolmimuunteisesta maailmasta.
– Esimerkiksi Panteralla oli lievää kolmimuunteisuutta, mutta metallimusiikissa sitä myös kontrastoidaan. Vaikkapa Panteran Cowboys From Hell -biisissä on selvästi lievästi kolmimuunteisia osia ja sitten aivan suoria osia. Children of Bodom taas on tosi tasajakoista – mikä oli odotettua ja niin korvakin oli sanonut. Siinä estetiikassa pyritään aggressiiviseen ja käskevään soundiin eikä kauhean letkeään tai rentoon ja svengaavaan, se on erilainen groove.
Lisää svengiä harjoitteiden avulla
Kolmimuunteisuuden analysoinnin sisällyttäminen väitöskirjaan selittyy ajatuksella käyttää analyysin tuloksia apuna instrumenttiopetuksessa. Wahlström on kehittänyt tutkimustulostensa pohjalta erilaisia harjoitteita, joita on testannut omilla oppilaillaan.
– Olen kehittänyt harjoitteita, jotka kohdistuvat nimenomaan lievästi kolmimuunteiseen fraseeraukseen. Oppilas harjaantuu soittamaan saman aiheen täysin tasajakoisesti, selkeästi kolmimuunteisesti ja jotain siltä väliltä eli lievästi kolmimuunteisesti. Harjoitteiden avulla hän on saanut hallinnan siitä, miten voi biisiä lähestyä eri tavalla siten, että se on hallittua.
Harjoitteet ovat Wahlströmin mukaan ”pikkutarkkoja ja spesifejä” mutta samalla niin yleispäteviä, että ne ovat sovellettavissa mihin tahansa ohjelmistoon. Silloin niitä voidaan käyttää opiskelijalähtöisesti.
Wahlström videoi tutkimuksen aikana kymmeniä tunteja opetustilanteita, jotta pystyi toteamaan harjoitteiden todella toimivan.
– Kun katsottiin opiskelijoiden kanssa kahdestaan niitä videokoosteita, että mitäs tässä on lukukauden aikana tapahtunut, niin myös he huomasivat, että soitto svengaa tosi paljon paremmin. Hyvä kommentti tuli myös eräältä opiskelijalta, kun hän kuunteli omaa soittoaan siinä loppuvaiheessa, että ”kyllähän mä tässä kuulostan ihan itseltäni, ainoastaan tarkemmalta kuin aikaisemmin – musta tuli parempi versio itsestäni.”
Groove mukaan alkeisopetukseen
Wahlström kertoo unelmoivansa siitä, että grooven opetus olisi jonain päivänä rytmimusiikin opettamisen perusasioita, aivan kuten vireen harjoittelu jousisoittajilla.
– Kun mietitään jousisoittimia, niin siellä käytetään ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta vireen opetteluun. On peruslähtökohta, että jousisoittaja tietää koko ajan, missä se vire on, ja pystyy hallitsemaan sitä. Mulla on unelma, että groove ja sen systemaattinen opettelu ei tulevaisuudessa olisi myöskään sellainen asia, joka tulee jossain vaiheessa advanced-tasolla, ammattiopinnoissa, vaan että se tulisi luontevalla tavalla jo rytmimusiikin instrumenttiopetuksen alussa. Olisi mun mielestä tosi upea juttu, jos musiikinopetus olisi joskus tulevaisuudessa niin kehittynyttä rytmimusiikissa – ja sananmukaisesti: rytmimusiikissa.
Wahlström haaveilee myös oman oppimateriaalin julkaisemisesta. Oppimateriaalia grooven harjoitteluun ei kirjakaupoista toistaiseksi löydy.
– Olisi hirveän hyvä juttu, että saataisiin käytännönläheisiä, hyviä harjoitteita soiton opiskeluun ja ehkä jaettua hyviä käytäntöjä opettajakollegoille kirjojen muodossa. On jännää, että ennen improvisointi oli mystifioitu alue, oli ajatus, että pitää olla luonnonlahjakkuus tai että joillakin se on ja joillakin ei. Nyt ajatellaan aika lailla toisin, oppimateriaalia on pilvin pimein, ja improvisoinnin opettamiseen on vakiintuneet käytännöt. Olisi hienoa, jos myös grooven suhteen olisi tulevaisuudessa näin ja olisi sellaisia käytäntöjä, jotka olisivat ihan yleisesti kaikkien käytössä. Olisi niin hienoa, että groovella olisi samanlainen asema kuin improvisoinnilla nykyään.
Tutkimuskiireet ovat tällä erää takana, ja Wahlström keskittyy opetustyöhönsä Pop & Jazz Konservatoriossa. Ajatuksia lisätutkimuksesta on kuitenkin hautumassa.
– Kyllä mä groovea mielelläni tutkisin syvemmin vielä tämän jälkeen. Esimerkiksi lievää kolmimuunteisuutta muissa musiikkigenreissä, uskon että sitä löytyisi paljon. Kyllä sellaista tutkimustyötä voisin kuvitella tekeväni. Suunnitteilla on myös jatkaa tutkimusta musiikin psykodynaamisista merkityksistä.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta, josta löytyvät vuosikerrat 2010 alkaen.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Taannehtivia numeroita voi tilata yksittäin tai vuosikertoina Riffin verkkokaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita on edelleen pääosin saatavilla, niitä koskevat kyselyt kannattaa tehdä sähköpostilla.
