Vaikka Kuoppis taipuu musiikillisesti moneen muotoon ja häntä työllistävät mitä moninaisemmat projektit, toteaa hän että ainahan sitä on jollain tavalla rokkivaihde päällä. Kun koko soittohomma on aikoinaan lähtenyt rokista liikkeelle, niin aina siihen jollain tavalla palaa.
– Meillä on kotona musailtu paljon, mutta kun se sitten kolahti kunnolla ja aloin itse soittamaan muiden kanssa, veivattiin rokkia.
Nuorelle Kuoppikselle bändihommien hienoimpia puolia oli päästä treenikämpälle muhimaan ja tekemään musaa nimenomaan muiden kanssa. Musiikkia sosiaalisin perustein. Sama fiilis on yhä päällä, kaikkien sessiovuosien jälkeenkin.
– Kiva tuntea olevansa enemmän kuin joku osaaja joka hoitaa homman. Sä oletkin yksi tyypeistä.
Kuoppis vertaa, että muissa toimissa – kuten teatterissa – ollaan enemmän siinä ammatissa. Vähän kuin virkanimikkeenä. Bändiympäristössä taas ollaan tyyppinä mukana ja asiaan liittyy musan lisäksi muutakin sosiaalista. Kiertävä yhtye on täysin omanlainen työyhteisönsä, koska siinä vietetään paljon aikaa yhdessä myös soittamisen ulkopuolella.
Onko rokin paukutusta ollut ikävä?
– On ja ei. Kyllä mä tykkään edelleen soittaa kaikkea – pääasia että musa soi. Se on aina hauskaa, kun on erilaisia tilanteita ja tiettyä svengiä. Mutta onhan rokin tekemisessä bändinä oma juttunsa. Tehdään sitä yhdessä ja viedään niitä biisejä syvemmälle. Musan lisäksi on hirveesti kiinni siitä, millaista on olla niiden ihmisten kanssa. Sitä on ollut ikävä.
Von Hertzen Brothersilla liikkeelle
Rokkihommat alkoivat isommin kaksi ja puoli vuotta sitten Kuoppiksen tehtyä comebackin Von Hertzen Brothersiin. Tätä ennen hän oli soittanut yhtyeen toisella albumilla (Approach, 2006). Vuonna 2017 yhtye oli niinsanotusti tyhjentänyt pöydän, mikä tarkoitti luopumista rumpali Mikko Kaakkurinniemestä ja kosketinsoittaja Juha Kuoppalasta. He olivat myös ilman levy-yhtiötä, joten bändin tulevaisuus oli isosti pohdinnassa.
Seitsemännen levyn tekeminen kuitenkin kiinnosti. Kuoppista pyydettiin alkuun mukaan vain levyä tekemään. Kun homma olikin sen verran mukavaa, päätettiin tehdä pari keikkaa, josta homma sitten lipsahtikin vähän isommaksi ja niin olikin rokkivaihde taas päällä. War is Over -albumin tiimoilta keikkoja on kerääntynyt lähes sata. Suomen lisäksi konsertoimassa on käyty Briteissä ja parissa muussa Euroopan maassa.
Tällä hetkellä Von Hertzen Brothersia eli VHB:tä tehdään pätkissä, noin vuosi kerrallaan. Kesän lopulla on viisitoista omaa keikkaa Kingston Wall -kuvioiden lisäksi. Ja homma toistaiseksi siinä. VHB:n tulevaisuudesta ei kenelläkään ole vielä tietoa.
Ja jatketaan Kingston Wallilla
Seuraava rokkihomma oli tyhjentävästi nimetty ”Kingston Wall by JJylli, Kuoppis ja Brothers Von Hertzen”, joka sai alkunsa Kuoppiksen ja Mikko von Hertzenin ideasta juhlistaa Petri Wallin, Kingston Wallin edesmenneen kitaristi-laulajan viisikymmentävuotis-synttäreitä.
– Jyllin (Jukka Jylli, Kingston Wallin basisti) kanssa ollaan aina mietitty, että tehtäis jotain Kingston Walliin liittyvää. Kun oltiin samaan aikaan veljesten kanssa soittamassa, niin Kie ehdotti itse, että hän voisikin soittaa mukana. Siihen asti hän oli kieltäytynyt soittamasta Wallin juttuja, koska asia oli hänelle liian läheinen. Kun Kie innostui siitä, niin se oli sillä selvä.
Kokoonpanossa on kyse siis alkuperäisestä Kingston Wall -rytmiryhmästä jota on vahvistettu von Hertzenien veljeskolmikolla, eli Kiellä, Mikolla ja Jonnella.
Ensimmäisen kerran Kingston Wallia juhlistettiin muutama vuosi sitten isommalla kokoonpanolla Petri Wallin elämäkerran julkkarikeikalla Tavastialla. Silloin lavalla vieraili Kuoppiksen ja Jyllin lisäksi liuta eri vokalisteja ja kitaristeja sekä perkussionisti. Keikka oli Kuoppikselle mullistava kokemus, sillä yleisössä oli todella innokasta nuorta porukkaa, jolla ei voinut ikänsä puolesta olla minkäänlaista live-kosketusta yhtyeeseen.
– Silloin tajusin konkreettisesti, että KW uppoo ihan komeesti muihinkin kuin vain vanhoihin frendeihin. Seuraavana päivänä roudauksen yhteydessä Juhani Merimaa kävi tokaisemassa, että näin hieno kattaus voisi toimia myös Ruisrockissa.
– ”Ai? Oletko ihan tosissas?”, ihmetteli Kuoppis festivaalimogulin nyökytellessä hyväksyvästi.
– ”Noh, rykästään siellä sitten oikein kunnon spektaakkeli!”, rumpali uhosi.
Tapahtumaa lukuisine vieraineen ei haluttu kuitenkaan toisintaa yksi yhteen Ruisrockissa, joten solistikattausta hämmennettiin lisää. Mukaan innostuivat nuoremman sukupolven lahjakkuudet Elli Haloo ja Olavi Uusivirta.
– Elli oli vähän tuttu entuudestaan ja tiesin, että diggailee Kingstonia. Aloin sitten vonkaamaan, että olisko mitään mahdollisuutta osallistua? Hän ei ollut siihen asti fiitannut ketään vaan keskittynyt tekemään vain omaa Haloo Helsinki -juttuaan. Hän kuitenkin suostui, kuten myös toinen Kingstonia nuoruudessaan sympannut, Uusivirta.
Muut laulajat olivat Kärtsy Hatakka, Mikko von Hertzen ja Timo Kämäräinen.
– Yhteensä lavalla oli yli kakskyt henkilöä, muunmuassa Freak Out DJ:t Bunuel ja Juhis, sekä Kuningasidean Pole perkussioissa – todellinen KW-FREAK OUT!
Ja päädytään Ellipsiin
Ja tästä päästään oivallisesti Kuoppiksen kuluvan kesän keikkajyrään eli Ellipsiin. (Kingston Walliin palataan vielä myöhemmin.) Yhtye tekee keväisen klubirundin lisäksi yli kolmekymmentä keikkaa kesällä ja syksyllä konserttisalikiertueen. Pohja Kuoppamäen ja Elli Haloon yhteistyölle luotiin siis Kingston Wallin musiikin kautta Ruisrockin Freak Outin yhteydessä.
– Meillä on niin hauskaa ja sujuvaa puuhata kimpassa ja sehän on kova rokkimimmi sekä aivan suvereeni laulaja.
Kun Haloo Helsinki jäi viime kesän lopulla tauolle, päätti Elli tehdä soololevyn ja Kuoppiksen puhelin alkoi pirisemään.
Toiminta oli nopeaa, sillä albumi julkaistiin jo tämän vuoden huhtikuussa. Elli scouttasi mieleisensä soittajat mukaan ja Kuoppis on saanut toimia bändivastaavana.
– Paljon on kiinni oikeiden tyyppien löytämisestä ja siinä onnistuttiin tosi hyvin. Kasassa on hurja ryhmä soittajia, ja paljon uusia tuttavuuksia. Kaikki ovat soittaneet paljon ja pitkään, niin kyllä homma saatiin sujuvasti soimaan. Yhteissoundin muodostamiseen käytettiin kylläkin myös rauhassa aikaa.
Metodina biisien työstämisessä oli ”bändimeininki”. Kaikki soittajat osallistuivat sovittamiseen. ”Sitten vaan alettiin kaikki sohimaan”, Kuoppis täsmentää.
Studioon mentäessä ainoastaan Ellillä ja albumin tuottaneella Matti Mikkolalla oli jotain tietoa kappaleista, joten sinne mentiin ilman treenejä.
– Kun ei ollut liikaa aikaa, niin asioita oli pakko tapahtua säällisessä ajassa. Deadline on paras kaveri. Kyseessä ei ole mikään erityisen hiottu levy, eikä sitä haettukaan. Se vaan rutistettiin valmiiksi.
Kiirettä pitänyt
Kirjoittaja kuulee kaikissa kolmessa yhtyeessä samoja elementtejä, joita on jonkin asteinen progehuuruisuus ja 70-lukuiset soundit soittimissa. Bändit ovat tietyllä tapaa samasta puusta veistettyjä. Kuoppis kiittelee, että soittaminen näissä bändeissä on hänelle hyvin luontevaa, joskaan ei mitenkään helppoa.
Projektien mielekkyyttä lisää, että niille jokaiselle on asetettu tarkat päättymisajat. Määräaikaisuus mahdollistaa sen että jokainen voi antaa projektille täyden panoksen vähän ekstraakin. Esimerkiksi Ellipsiä tehdään vain tämän vuoden ajan.
– Myöskin KWVHB-keikat loppuvat satavarmasti Helsingin Juhlaviikoille. Kyseessä ei siis ole mikään loputon keikkasuo.
Mutta jos on kivaa ollut, niin on sitä hommaakin riittänyt. Tänä vuonna keikkojen määrä on lipsahtanut Kuoppiksella vahvasti punaisen puolelle. Viime vuosina mies on keskittynyt myös opiskeluun ja kandin paperit olisi syytä viimeistellä pian. Muut soittohommat on minimoitu, koska ”kotonakin olisi ihan kiva käydä”.
– Muutamia sessioita ja jotain leffamusaa kuten Risto Räppääjää ollaan tehty ja jotain järjestöpuolen hommia ollut myöskin. Homma vaan nyt lipsahti enemmän tonne soittopuolelle kuin oli tarkoitus. Mutta nää on olleet niin kivoja juttuja, ettei haittaa ollenkaan.
Reilu vuosi sitten hän jättäytyi opiskeluvapaalle Muusikkojen liiton free-asiamiehen toimesta, ja toteaa että niitäkin kuvioita olisi joskus jatkossa kiva kehitellä eteenpäin.
– Mutta ens vuodelle ei ole mitään – ei oikeastaan yhtään mitään sovittuna. Mikä on ihan loistavaa, Kuoppis hykertää.
Haastattelun aikoihin Kuoppiksen viikkokalenteri täyttyi tähän malliin:
KE 12.6.2019
• 10:00 Musakaupasta tarvikkeita parin viikon varalle.
• 12:00–17:00 Ellips-keikka – Suomipop-konsertti ja TV-taltiointi Kaisaniemessä (check, ruokailu & keikka), soitto 30 min.
• 18:00–22:00 KW/VHB-palaveri Nosturissa (tulevan viikonlopun logistiikan ja sisällön suunnittelu, samalla roudaus ja soitinten kasaus aamun treenejä varten).
TO 13.6.2019
• 8:25–8:50 Huomenta Suomi -haastattelu MTV:lle Pasilassa (maski ja haastattelu)
• 10:00–15:00 Von Hertzen Brothers -treenit Nosturissa (sisältäen lounastauon)
• 17:00–23:00 Ellips-keikka Ravintola Hernesaaren rannassa (kasaus, soundcheck, keikka ja purku), soitto 30 min.
PE 14.6.2019
• 10:00–12:00 Kaksi puhelinhaastattelua
– lounas –
• 14:00–15:00 Kehonhuoltoa (osteopaatti)
• 15:30–16:30 Palaveri syksyn TV-tuotannosta
• 17:00–01:30 Matkustusta (lentokentän kautta Espanjaan…)
LA 15.6.2019
• 10:00 Kokoontuminen ja lähtö hotellilta
• 10:00–18:00 Von Hertzen Brothers -keikka Rock on the Coast -festivaalilla (backline clearance, soundcheck, keikka, ruokailu), soitto 60 min.
– Iltauinti ja ruokailu –
• 21:00–07:40 Matkustusta (lentokentän kautta Suomeen…)
SU 16.6.2019
• 08:00 Matkustusta kentältä Turkua kohden
• 10:00–13:30 Kasaus, Soundcheck ja tuotantopalaveri (sisältäen lounastauon)
• 14:00–17:00 Majoittuminen hotellille ja päiväunet
• 18:00–22:00 Kingston Wall by J. Jylli, Kuoppis & Brothers Von Hertzen -keikka Turun Lisärauha-festivaalilla (vaihto, keikka, purku), soitto 120 min.
MA 17.6.2019
• 09:00 Matkustusta kohti Helsinkiä
• 13:00 Tuotantopalaveri Helsingissä
Image
Kesän 2019 kuumimpia keikkailijoita
Palataan takaisin, sallikaa lyhenne, KWBVH:hen, joka on yksi kesän kuumimpia keikkanimiä. Bändin ainoaksi keikaksi aiottu Petri Wallin 50-v. synttärikeikka alkuvuodesta myi minuuteissa loppuun, ja aiheutti sen verran polemiikkia konsertista ulosjääneiltä, että klubikeikkoja bookattiin ripeästi kymmenkunta maaliskuulle lisää. Kun kansa ei vain saanut kyllikseen, sovittiin kesälle vielä nippu festarikeikkoja. Ja miksipä ei, sillä olihan bändi treenannut hommaa varten niin hiivatisti.
Päätös keikan järjestämisestä syntyi noin puolta vuotta aiemmin, vaikka ideaa oltiin kypsytelty jo pidempään. Keikka päätettiin järjestää juuri sinä tiettynä iltana, jolloin Walli olisi täyttänyt 50 vuotta. Onneksi VHB:llä oli myös sopivasti silloin taukoa. ”Ai saakeli, se on maanantai”, muistelee Kuoppis ähisseensä päivää soviteltaessa, mutta jotain hyvää on maanantaissakin: todennäköisesti Tavastia olisi silloin vapaana
– Varattiin paikka ennen kuin oltiin soitettu ääntäkään!
Treenit aloitettiin kolmikolla Kie, Jylli ja Kuoppis. Alkuun testailtiin miltä homma edes tuntuu, sillä Kien kanssa ei kyseistä materiaalia oltu aiemmin soitettu. VHB-taustan pohjalta Kuoppis oli kuitenkin täysin varma, että homma hoituu.
– Kie oli tehnyt kotiläksyt ja osasi kappaleet paremmin kuin me. Käytiin pari kertaa soittamassa ja saatiin helposti runko kasaan. Tarkoitus oli rakentaa ainakin 1,5–2 tuntia materiaalia kasaan, missä on jo aika paljon soittamista.
Sen jälkeen alkoi treenit koko bändin voimalla. Kolmikolla treenatessa jokaisella oli selkeät roolit, mutta kun mukaan otettiin toinen kitaristi ja varsinkin toinen basisti, vaati yhtälö hiukan pohdintaa. Mitä isompi bändi, sen hitaampia prosessit ovat.
Seuraavaksi ohjelmassa oli kappaleiden uudelleen sovittaminen. Kun veljeksiltä löytyy lauluvoimaa, niin mietittiin paljon, missä biiseissä sitä voi hyödyntää. Osa kappaleista oli nopeasti läjässä. Bassoa soittava Jonne von Hertzen sai tehtäväkseen toimia bändissä yleis/jokerimiehenä, joka soitti suunnilleen mitä tahansa soitinta joka kappaleeseen sopi.
– Heti kärkeen Jonne totesi, ettei tule soittamaan ainakaan bassolla ääntäkään.
Jonnen mukana olo mahdollisti myös livenä ennenkuulemattomien kappaleiden kuten ”Stüldt Håjtin” esittämisen.
– ”You” oli mulle semmonen biisi, jonka halusin viisikolla arrata livekuntoon. Siinähän on paljon kaikkea – stemmoja, perkkaa, akustista kitaraa ja sähkistä. Kyllähän sitä joskus aikoinaankin soitettiin livenä, mutta nyt saatiin se toimimaan mukaillen levyversion herkkuja.
Vuodenvaihteessa homma oli vielä suhteellisen levällään johtuen suurimmalta osin VHB:n keikkakiireistä. Kun treeni-intoa kuitenkin löytyi ja kemia toimi, ei tarvinnut jännittää, etteikö juttua saataisi kasaan.
Heti tammikuussa alkoikin säännöllinen treenaus useasti viikossa. Joinain viikkoina jopa viisi kertaa. Treeni-innosta kertoo myös soittajien kova into kotiläksyjen tekemiseen.
– Pari viikkoa ennen keikkaa ohjelmisto oli jo aika hyvässä kuosissa ja kaikilla hyvä fiilis koko jutusta.
Tämän jälkeen piti vielä pohtia tekninen puoli mikityksineen ja monitorointeineen. Kyse oli siis monivaiheisesta prosessista. Tätä kaikkea helpotti Musiikin edistämissäätiön myöntämä puolikkaan kuukauden työskentelytuki. Kuoppis hehkuttaa kovasti tätä ohjelmiston valmisteluun suunnattua tukea.
– Myös asialle omistautuneet teknikot ovat olleet tärkeässä roolissa kokonaisuutta rakennettaessa, toimivan tuotantoporukan lisäksi.
Paluu kolmenkymmen vuoden taakse
Millaista oli kaivaa vuoden 1991 Kuoppis esille?
– No olihan se vähän köppästä, kun nykyään ei ole niin paljon aikaa treenata kuin silloin. Tuohon aikaan ei ollut mitään pyykkivuoroja treenaamista haittaamassa. Silloin vaan treenattiin. Mutta kun on soittorutiinia ja ne hommat on kerran treenattu, niin tarvittiin oikeastaan vain lämmittämistä. Nykyään kyse on kuitenkin enemmän siitä svengistä kuin niistä tiluista. VHB:n kanssa on soittokondis ajan tasalla, kun siellä joutuu taistelemaan elintilasta kahden surinakitaran puristuksessa ja keikat on usein pitkiä. Kun mä en ole mikään hakkaaja, niin niiden keikkojen jälkeen kädet on usein hellänä.
– On ollut paljon festarikeikkoja ja ulkona tulee usein hakattua puolitoista kertaa lujempaa kuin osaa. Se on semmosta ihme paiskomista missä ei ole paljonkaan järkeä. Usein jo tokassa biisissä huomaa, että tässä soitetaan ihan liian lujaa, mutta kivaahan tämä on. Kun tehtiin kymmenen klubikeikkaa Kingstonin kanssa, niin verratessa tokaa ja kahdeksatta keikkaa, huomasi, että kyllä se vaan menee musiikillisestikin eteenpäin keikkojen kautta.
Kuoppis muistelee kesän ensimmäistä ulkokeikkaa Hyvinkään Rockfestin isolla lavalla. Jokainen soittaja tuskaili, että meinaa kunto loppua.
– Se vaan on niin erilaista, kun ei ole seiniä ja ääni katoaa. Voit hakkaa sitä virveliä neljällä kädellä ja silti se ei vaan tärähdä. Varsinkin jos vertaa treenitilanteeseen, niin sä et voi ikinä treenikämpällä valmistaa itseäs täysin siihen mitä tapahtuu isolla lavalla.
Sami Kuoppamäki muistelee omaa soittoaan kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten, jolloin Kingston Wallin debyytti julkaistiin.
– Oli paljon hyviä uusia juttuja ja koko se periodi oli makeeta aikaa. Ja se ehti syventyä koko ajan. Soitettiin tosi paljon ja mietittiin juttuja. Oma svengiajattelu on kuitenkin siitä kehittynyt ja soittosoundi varmaankin mennyt eteenpäin. Vaikka kuinka aikaa kuluu, niin on siellä kuitenkin se sama tyyppi soittamassa. Vaikka ihminen aikuistuu, niin kyllähän ne tietyt elementit pysyy. Se on sitä persoonaa. Harva rumpali kuitenkaan muuttaa soittoaan täysin. Hauskaahan se on yrittää olla oma itsensä. Niinhän sitä yrittää muutenkin elämässä – että olis paras oma itsensä. Eikä ainakaan irvikuva itsestään.
Ellips-rummut
Kuoppis soittaa Ellipsin keikalla rajun näköistä neljän tomin rumpusettiä. Ruosteenväriset alakalvottomilla konserttitomeilla varustetut rummut on teetetty tätä yhtyettä varten. Ajatus setistä lähti Ellipsin studiosessioista.
– Matti sanoi, että älä ota mitään mukaan, mikä oli mielekäs dogma. Käytettiin aikaa biisien pureksintaan, eikä soundien kanssa pelehtimiseen. Kaikilla on tarpeeksi osaamista, että ääni kuuluu kyllä. Tiettyä eksotiikkaa haettiin roolikaluston suhteen, ettei olisi liian mukavaa. Yhteen kahden biisin sessioon otin käytännön syistä omat pannut, mutta muuten oikeastaan vain kapulat mukana.
– Matilla oli studiossa hänen Roope Palomäeltä hommaamansa Premierin Baron-konserttitomisetti. Viidellä tomilla varustettu rumpusetti ei ollut järin hyvässa kunnossa. Jostain isotomista puuttui jalat, ja se lepäsi pahvilaatikon päällä, että soi edes vähän. Setissä oli vahvaa fiilistä ja luonnetta, vaikka tavallaan erikoinen soitettava onkin. Oma kapulointi muuttuu yllättävän paljon, kun kamat ei ole mukavuusalueella, ja joutuu skarppailemaan perustoimintaansa. Kuuluu tallenteessa joka tapauksessa.
– Keväällä tajusin, että tässä ollaan lähdössä kohta keikalle ja biiseissä on aika paljon noita konserttitomeja, niin hommasin itselleni sitten Kumulta sellaiset. Pekka oli heti juonessa mukana ja pian jo postiluukku kolahtikin. Olin tosin haaveillut moisesta pitemmän aikaa. Itelläni oli aikoinaan Sorvalin Upin vanha megalomaaninen vastaava kioski useamman vuoden pieksettävänä. Järkyttävä lätinä niistä lähtee, mutta hyvin ne tohon käy, vaikka on miltei laiton määrä tomeja.
• Tomit: edessä 12" ja 13", lattialla 14" ja 16"
• Basari: 24" × 16"
• Snare: Kumu vuolukivinen Stonedge 14” × 6,5"
• Kalvot: tomeissa Clear CS Batter (Lätinää ja kopinaa), snaressa joko Coated CS Batter tai Emperor X. Basarissa Coated Powerstroke 3.
• Symbaalit: Zildjian Sweet-sarjaa: HH 15", crash 19", ride 21", A custom EFX 20" (reikäpelti).
• Ständit: DW ja Yamaha
• Pedaali: Yamaha FP8500C, varalla Camco classic
• Kapulat: Balbex Kuoppis Evolution
”Setin väri on kokeilu. Pekka on muutama vuosi sitten alkanut ”krakeloimaan” rumpuja. Ellips-settiin halusin kokeilla jotain hörhöä/hippiä ja päädyttiin kulta/hopea -krakelointiin. Toimii hyvin ja kulta ja hopea ovat klassikkosävyjä”.
•••
Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2019. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
