Suomalaisen television musiikkiohjelmat ja niiden musiikkituotanto ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kehittyneet huippuluokan mittoihin, joissa sovituksia ja soundeja viilataan huolella. Yksi alan pioneereista on Lenni-Kalle Taipale, joka luotsaa The Voice of Finlandin nyt jo kymmenettä tuotantokautta.
Ei tarvitse mennä kuin parikymmentä vuotta taaksepäin, kun suomalaisen television musiikkituotanto tarkoitti kärjistetysti sitä, että esimerkiksi suorissa lähetyksissä myös miksaus tehtiin pitkälti lennossa, eikä musiikkipuolen toteutukseen panostettu välttämättä sen enempää.
Näin muistelee Lenni-Kalle Taipale, jonka ensimmäinen varsinainen tv-työ oli Joonas Hytönen Show vuosituhannen vaihteessa.
– Yleinen tekotapa oli, että kanavat auki ja katsotaan. Herran haltuun kuuluuko laulut. Ei me Hytösessäkään aina tiedetty, mitä tapahtuu, Taipale muistelee nyt.
Tuosta on kuljettu pitkä matka nykypäivään, ja Lenni-Kalle Taipale on ollut yhtenä muiden joukossa kehittämässä alaa nykymittapuihin. Hän on toki ollut soittajana monissa eri ohjelmissa, mutta The Voice of Finland -ohjelmassa hän on toiminut musiikkituottajana jo sen alusta eli vuodesta 2012 alkaen. Kuluvan syksyn aikana on yhtaikaa toteutettu sarjan koronan takia siirtyneitä yhdeksännen kauden livelähetyksiä sekä kymmenen kauden pianotreenejä ja kuvauksia.
The Voice of Finland on yksi niistä ohjelmista, jotka ovat erityisesti vieneet television musiikkituotantoa Suomessa eteenpäin. Esituotanto on mittavaa ja niin biisisovituksia kuin miksauksiakin hiotaan paikan päällä useampi päivä ennakkoon.
Ohjelma on hyvä esimerkki siitä, miten musiikkituotantoa suomalaiseen televisioon tällä hetkellä tehdään.
– Mulla on olo, että jo ykköskaudelle luotiin uudet standardit tv-ohjelmien musatuotantoihin, kun alettiin kiinnittää eri lailla huomiota yksityiskohtiin. Tajuttiin, miten telkkaria voi tehdä hienommin ja isommin, ja että jos tehdään yksityiskohtaisesti, se kuulostaa hyvälle. Hienoa, että kun samat tyypit on olleet tekemässä muita ohjelmia, kulttuuri on siirtynyt eteenpäin ja nyt se alkaa olla jo normaalia, Lenni-Kalle Taipale sanoo.
Pianotreenit 140 kertaa
Mutta mistä The Voice of Finlandin musiikkituotannossa käytännössä on sitten kysymys?
Ohjelma itsessään on hollantilaiseen formaattiin perustuva laulukilpailu, jossa tähtivalmentajat eli tunnetut artistit (nyt syksyllä päättyneellä kaudella Redrama, Toni Virtanen ja Sipe Santapukki, Anna Puu ja Juha Tapio) valitsevat itselleen laulajakandidaateista joukkueet ja mentoroivat omien joukkueidensa laulajia kohti finaalia.
Yksi jujuista on, että alkuvaiheessa niin sanotusti vain laulajien äänet ratkaisevat. Valmentajat kuuntelevat laulajaehdokkaiden esityksiä selin, ja vain jos esitys äänen perusteella miellyttää ja he haluavat laulajan tiimiinsä, he painavat nappia. Tämän jälkeen penkki kääntyy, ja valmentaja näkee laulajan. Useamman penkin kääntyessä laulaja valitsee, kenen valmentajan talliin lähtee.
The Voice of Finlandin ensimmäisessä vaiheessa mukana on noin 130–150 laulajaa, jotka jokainen esiintyvät ohjelmassa bändin säestyksellä.
– Kun laulajat on valittu, jokaisella on muutama biisiehdotus. Musatiimi ja tuotanto valitsee sopivat biisit niin, että kokonaisuus toimii. Ettei ole esimerkiksi vain englanninkielisiä balladeja vaan myös vaikkapa uptempoa ja suomen kieltä, Taipale kertoo.
Tämän jälkeen musiikkitiimi lyhentää biiseistä puolentoista minuutin versiot, ja Peter Engberg tekee niistä nuotit Sibelius-ohjelmalla.
Tässä vaiheessa Taipale astuu varsinaisesti kuvaan, kun hän aloittaa pianotreenit laulajien kanssa.
– Laulaja tulee paikalle. Avaan nuotit Dropboxista Sibeliukseen, katsotaan sävellaji, naksautetaan se kohdalle. Katsotaan vähän, miten laulaja laulaa. Tässä vaiheessa saatan keksiä sovitusehdotuksiakin ja editoida nuottia livenä. Joskus muutetaan rakennetta. Sibeliuksessa on myös täyspitkä versio, jos halutaan lisätä vaikka c-osa. Siinä tapauksessa pitää tietysti kellottaa tarkasti, että uusikin versio pysyy puolentoista minuutin mittaisena, Taipale kertoo.
Pianotreenit äänitetään ja laulajan kanssa otetaan kaksi ottoa. Nuotit siirtyvät pdf:ksi Dropboxiin, josta ne tulevat paperilappuina bänditreeneihin.
– Ja tämä toistetaan se noin 140 kertaa.
Tehokasta ohjelmointia
Pianotreenien jälkeen Lenni-Kalle Taipale ja rumpali Kalle Torniainen menevät studiolle, käyvät biisit läpi ja miettivät, tarvitsevatko ne ohjelmointia.
– Ollaan opittu aika tehokkaiksi, ja ekassa vaiheessa, kun biisejä on paljon, ohjelmointeja ei oteta, jos ei tarvita. Joskus moderneihin biiseihin tehdään ehkä rytmiluuppeja, tai koska mä olen ekassa vaiheessa ainoa kiipparisti enkä ole kauheasti synisti, niin jotain alternativesynia saatetaan tehdä, Taipale kertoo.
Tässä vaiheessa siirrytään treeneihin ohjelman ensimmäisen vaiheen kulisseihin. Laulajia tulee kolmen päivän aikana lavalle noin kymmenen minuutin välein.
– Sillä aikaa, kun laulajalle infotaan, miten homma toimii ja miten valmentajat kääntävät tuoleja, me kuunnellaan biisi ja tehdään kynät kädessä lappuihin merkinnät. Bändin jätkät kuulevat biisit usein tässä vaiheessa vasta ensimmäisen kerran.
Sitten laulajien kanssa otetaan yksi otto, ja katsotaan, että kuuntelu on kunnossa. Toinen otto pitääkin olla jo täydellinen. Sen laulaja saa sekä laulun kanssa että ilman itselleen mukaan treeniä varten.
Seuraava kerta biisin parissa onkin jo itse kuvauksissa seuraavalla viikolla.
– Silloin meillä on Dropboxissa kaikki treenit nauhalla, eli voidaan kuunnella mitä treeneissä soitettiin ja ottaa biisit pikana haltuun. Biisien välissä tapahtuu kuvauksissa tietysti paljon kaikkea, ja ehditään siinä välissä hyvin kuuntelemaan treeninauhat.
Alkukarsintojen jälkeen ohjelman tähtivalmentajat alkavat muodostaa jatkoon päässeistä laulajista kaksintaistelupareja, ja he miettivät, mikä biisi voisi sopia kellekin parille. Mukana pohdinnoissa on myös Lenni-Kalle sekä tuotantoyhtiön väkeä.
– Sitten onkin pianotreenit, jotka kuvataan ja jotka näkyvät ohjelmassa. Laulajapari tapaa toisensa, ja samalla tavalla biiseistä työstetään ja treenataan noin kahden ja puolen minuutin lyhennetyt versiot. Itse treeneissä biisi käydään läpi pari, maksimissaan kolme kertaa.
Heti kaksintaisteluvaiheen jälkeen seuraa knockout-vaihe, jossa saman tiimin laulajia tiputellaan joukosta pois.
– Vedetään yhden päivän aikana 40 biisin pianotreenit. Ne on pitkiä päiviä, ja tässä vaiheessa alkaa usein olla aika rapea olo – varsinkin kun yleensä tässä välissä tehdään samalla porukalla myös Urheilugaalan musatuotanto – melkoinen törkeän paikan leiri, Taipale kuvailee.
Knockout-vaihetta varten puolentoista minuutin versioita treenataan laulajien ja bändin kanssa taas pari-kolme kertaa. Seuraavaksi siirrytäänkin suoriin lähetyksiin, joissa on jo monta päivää aikaa treenata biisit läpi. Suorien lähetysten biisit käydään pianotreenien lisäksi bändin kanssa läpi helposti kymmenenkin kertaa.
– Livessä treenataan eniten, se on kehittyneintä musatuotantoa. Mukana on myös puhaltajat ja taustalaulajat, ja finaalissa on myös livejouset. Jos torstaina ja perjantaina on suorat lähetykset, jo maanantaina on täysi treenipäivä. Torstaina ja perjantaina on kenraalit, eli bändin kanssa treenataan käytännössä viitenä päivänä viikossa.
Hitsautunut porukka
The Voice of Finlandissa bändi kasvaa sitä mukaa, mitä pidemmälle tuotantokaudella edetään. Esimerkiksi syyskuussa päättyneen kauden livelähetyksissä kokoonpano oli 11-henkinen.
Lenni-Kalle Taipaleen ja Kalle Torniaisen lisäksi mukana olivat bassossa Ako Kiiski, kitaroissa Mikko Kosonen ja Matti Oja, kakkoskiipparistina Lasse Piirainen, perkussioissa Abdissa ”Mamba” Assefa, taustalauluissa Jepa Lambert sekä puhaltimissa Jukka Eskola ja Aleksi Ahoniemi. Osmo Ikonen soittaa tilanteen mukaan kiippareita, selloa tai kitaraa ja hoitaa taustalauluja.
Televisiotyössä on muodostunut tärkeäksi, että porukka on hitsautunut hyvin yhteen. Siksi pitkälti samat soittajat ovatkin mukana monissa eri ohjelmissa. Vain vetovastuu vaihtuu. Kun Lenni-Kalle taipale johtaa musapuolta The Voice of Finlandissa ja Urheilugaalassa, Torniaisen vetovastuulla ovat muun muassa Linnan jatkot, Nenäpäivä sekä Elämäni biisi, joka on myös pyörinyt televisiossa nyt syksyllä. Ako Kiiski johtaa Suomi-LOVEn bändiä. Näissä ohjelmissa Taipale on mukana pelkästään soittajan roolissa.
– Niissä mä keskityn vain soittamaan silloin kun tarvii. Toki heitän tarvittaessa sovitusehdotuksia, mutta sen enempää en ota roolia. Yritän saada mahdollisimman hyviä ottoja, muuten keskityn vitsailuun ja olemaan somessa. Voicessa ei välttämättä ehdi niin paljon satsaamaan omaan soittoon kuin haluaisi, Taipale kertoo.
Esituotantoa Taipale tekee silti monessa tuotannossa yhdessä Torniaisen kanssa.
Myös teknisen tuotannon luottotekijät ovat tärkeässä roolissa. Käytännössä kaikissa tuotannoissa televisioäänen miksaa Timo Virtanen ja monitoroinnista sekä taustanauhoista vastaa Klas Granqvist.
Heidän kanssaan on kehittynyt tarkat työtavat. Granqvist hallitsee taustanauhoja, ja esimerkiksi The Voice of Finlandissa Granqvist pyörittää Abletonista jokaiseen biisiin vähintään klikkiraitaa. Taustaraidoilta löytyy ohjelmointeja, taustalauluja, Osmo Ikosen soittamia jousia tai vaikka tuplattuja kiippariraitoja.
Tärkeä keksintö on myös ollut ottaa kaikki treenit monitoripäässä talteen.
– Monista asioista on tullut teknisesti helpompia. En usko, että monessa muussa proggiksessa tuota on edes hiffattu, että jos monitoripään ottaa narulle, niin voi treenata ja miksata monitorisaundia korviin ilman, että tarvii ottaa bändiä paikalle. Esimerkiksi Nenäpäivässä meillä kerran oli tunti ylimääräistä aikaa, ja Klasu soitti mulle ja Osmolle treenit nauhalta korviin läpi niin, että laittoi meidän kanavat kiinni. Sitten me treenattiin koko lähetyksen kiippariosuudet kahdestaan läpi.
Myös klikistä on tullut hyvä kaveri. Jokainen biisi soitetaan klikkiin, joitakin yksittäisiä rubato-kohtia lukuun ottamatta.
Jos laulaja laulaa tyhjän päälle, backing trackien avulla hänelle voidaan tehdä tarvittaessa korviin pianosäestys, joka ei kuulu yleisölle tai televisiossa. Tai vaikka vaikeassa kertosäkeeseen lähdössä taustanauhalle voidaan tehdä laulajalle erillinen tahtien lasku ääneen kertosäkeen alkuun.
Kantapään kautta backing trackien käyttöön on hiottu yksityiskohtia. Esimerkiksi biisit lähtevät käyntiin klikkiraidan klik-klik-boing-boing-laskulla, jonka perään Torniainen laskee neljään ja biisin käyntiin.
– Boing-boing-äänestä tietää, missä kohtaa klikkiä mennään, jos vaikka sattuu kuuntelussa tulemaan väärää kohtaa klikkiä sisään. Joskus on lähdetty soittamaan väärästä kohtaa tahtia, ja sitten on pitänyt vetää taustanauhat nopeasti kiinni, Taipale sanoo.
Viriiliä viestiä korvissa
Vuosien saatossa bändille on kehittynyt myös monimutkainen komentojärjestelmä. Korvamonitorien ja erillisten mikrofonien kanssa bändi voi kommunikoida keskenään sekä muun muassa Granqvistin että ääniautossa istuvan Timo Virtasen kanssa.
Järjestelmää hallinnoi Granqvist.
– Se, mitä meille tulee korviin, on uskomattoman viriili maailma. Siellä on myös oma huumori. Klasu on kehittänyt systeemin, jossa sillä on kasa kiippareita ja jokaisen koskettimen takana on oma sample. Siellä on hauskoja Youtube-pätkiä, joilla se pystyy keskustelemaan. Joskus se samplasi itseään niin, ettei se kymmenen tunnin treenipäivän aikana sanonut itse mitään. ”Joo, nostan nostan” tai ”Kerro, Lenni” tulivat sampleina. Joskus korvissa on Lauri Karhuvaara ja joskus Kirka.
Joskus studioyleisö ihmettelee, miksi bändi räjähtää nauruun, mutta tämä johtuu siitä, että komentolinjoilla puhellaan hassuja.
– Järjestön huumori on tärkeää. Pitää osata olla myös rento, että jaksaa keskittyä. Se ei ole aina maailman rauhallisinta, mitä siellä jutellaan. Ja jos sitä ei halua kuunnella, niin sitten voi vaan ottaa välillä napit pois päästä.
Asiassa ollaan myös tarkkoja siinä mielessä, että kun ollaan suorassa lähetyksessä tai kun kamerat käyvät, tilanne rauhoitetaan ja kaikki pysyvät skarppina.
– Toki joskus Klasu yrittää tiputtaa meidät nauramaan jutuillaan, jos vaikka kuvataan seuraavan viikon mainosta ja me näytään kuvissa juontojen taustalla.
Tärkeää tietenkin on myös se, että laulajat eivät saa naureskelusta väärää käsitystä. The Voice of Finlandin laulajille korostetaan alusta alkaen, että heistä ei ikinä tehdä pilkkaa, vaan että jos bändi vaikkapa repeää nauramaan, kyse on komentolinjoilla liikkuvista vitseistä ja bändin keskinäisestä huumorista.
Jokainen filli tarkasti hiottuna
Niin The Voice of Finlandissa kuin muissa vastaavissa tv-tuotannoissa myös miksaus on tärkeässä roolissa. Voicessa jokainen biisi miksataan erikseen, ja jokaiseen biisiin haetaan oikeanlainen soundi virvelistä lähtien.
Myös The Voice of Finlandin livevaiheessa miksaukseen käytetään useampi päivä. Tapana on, että kun harjoitukset on nauhalla, Lenni-Kalle Taipale käy kuuntelemassa ne läpi Timo Virtasen ääniautossa.
– Kyllä me mietitään, että saadaan kaikki mahdollisimman hyvin kohdilleen. Toki sovituksetkin on jo tärkeitä. Treenejä kuunnellaan, ja pikkuhiljaa jokainen fillikin on tarkkaan hiottu. Telkkarissa korostuu, että mitä vähemmän jokainen soittaa, sitä isommalta se kuulostaa. Ja toistepäin. Jos kaikki tuuttaa täysillä, kokonaisuus pienenee. Sovitukset pitää olla niin, että on tilaa musalle ja miksaukselle.
Tärkeintä on, että kaiken ei tarvitse tulla täysillä, ja joku biisi voi toimia kitara edellä ja joku piano edellä. Ja joku muu biisi joku muu edellä.
Ottojen korjailujakin voidaan nauhoitettuihin lähetyksiin tehdä, mutta käytännössä näin tapahtuu harvoin. Mutta koska treenit ovat nauhalla, ottoja voidaan poimia niistäkin. Usein kysymys saattaa olla lähinnä siitä, että esimerkiksi kitaristi toteaa, että treeneissä hänellä on parempi soundi.
– Ei siellä kauheasti ole sellaista mitä kukaan huomaa, että tarvitsisi soittoa kauhesti korjailla. Eikä siihen edes ole kauheasti aikaakaan, kun biisejä on niin paljon.
Tuottajana Lenni-Kalle Taipale ei hirveästi puutu miksaukseen, mutta tuo oman näkökulmansa asioihin. Balansseja hän kommentoi jonkin verran.
– Mun yleisin kommentti on, että laulua lujemmalle. Kyse on kuitenkin laulukilpailusta, jota ihmiset katsovat telkkarista. Kaikki eivät välttämättä edes tajua, että siellä on bändi. Niiden mielestä on vain ihmisiä, jotka laulaa, ja palaute saattaa helposti olla, että ”musiikki peittää laulun”. Me tehdään kaikille ohjelmaa, jossa laulun pitää kuulua. Tietysti tehdään kaikkemme, että kokonaisuus kuulostaisi mahdollisimman hyvältä.
The Voice of Finlandin formaatissa on oleellista myös se, että vaikka kyse on laulukilpailusta, kilpailijoihin suhtaudutaan kannustavasti ja että koko tiimi tähtivalmentajista bändiin ja tuotantoon tsemppaa heitä eteenpäin. Mukana on myös erilliset lauluopettajat, jotka valmentavat kilpailijoita eteenpäin esimerkiksi pianotreeneistä saatujen nauhojen avulla.
– On erittäin tärkeää, että laulajia tsempataan joka käänteessä. Mäkin käyn tsemppaamassa jokaista laulajaa aina erikseen, Taipale kertoo.
Jokainen laulaja saa myös mahdollisuuden parhaisiin mahdollisiin puitteisiin, kuten hyvään korvamonitorointiin.
– Peruskeikkaolosuhteisiin verrattuna tässä vedetään ihan NHL-pohjalta. Kaikki on ihan viimeisen päälle.
Pianoa, urkua ja kahvia
Lenni-Kalle Taipaleen keskeisin soitin The Voice of Finlandissa on Yamahan Montage 8. Sillä Taipale hoitaa pianot sekä Rhodes- ja Wurlitzer-jutut. Soundit tulevat sekä Montagesta että Keyscapesta.
Työtapana on, että jokaista biisiä varten on oma soundi, vaikka erona olisi vain pieni muutos pianon kaiussa.
– Mulla ei ole enää niin, että olisi joku yleinen pianosoundi, vaan teen soundit biisien nimellä ja pystyn hakemaan niillä. Kaikki soundit on viilattu viimeisen päälle. Käytännössä siis mulla on se noin 140 soundia kansiossa, Taipale kertoo.
Kakkoskiipparina ja yläkoneena Taipaleella on Yamahan Motif. Aina The Voice of Finlandin tuotantokauden alkuvaiheessa Taipale on ainoa kiipparisti, ja Motifilla hän on nopea kehittelemään perussynasoundeja.
– Mutta en ole mikään hyvä synasoittaja, se on fakta. Kyllä mä jotain pädiä soittelen, mutta jos pitää soittaa pianoa ja jotain synajuttuja yhtaikaa, niin ei se hirveän hyvältä kuulosta. Mutta tässäkin on hyöty, että kun bänditreenit on nauhalla, pystyn soittamaan treenien päälle alternativekiippareita taustanauhaa varten. Sen teen ihan audiona, en midinä.
The Voice of Finlandin tuotantokauden edetessä ja bändin laajetessa kiiipparimiehistöön mukaan tulevat Lasse Piirainen ja Osmo Ikonen. Jako menee suurin piirtein niin, että Lenni-Kalle Taipale keskittyy lähinnä pianoon, Ikonen soittaa funkkisynia ja stabeja ja Piirainen maalailee synasaundeja eli pädejä, pulputusta, suhinoita ja muuta tunnelmointia.
– Siinä vaiheessa mun yläkone alkaakin muuttua enemmän nuottitelineeksi, Taipale sanoo.
Lisäksi Taipaleen setupissa on myös Hammond B3.
– Sitä osaan kyllä ihan hyvin soittaa.
Lenni-Kalle Taipaleen tavaramerkiksi on joka tuotannossa muodostunut myös kosketinkioskiin kuuluva kahvikone.
– Mietin aikanaan, miten saisin kiipparikioskista hienon, ja keksin kahvikoneen. Kun on oma kahvikone, voi tehdä luksuskahveja bändille. Aluksi mulla oli Nespresson pikkukeitin, mutta nyt se on jo kahvilakeitin, jolla voi tehdä kahta kahvia yhtaikaa ja keitellä bändille kahvia kaikissa proggiksissa. Vaikka on kiire, niin se on hauskaa, ja tuollaiset jutut tekee raskaasta työstä spessua ja tuo hupia. Joskus keitän kahvia lähetystenkin aikana. Mainoskatkolla Kalle saattaa sanoa, että nyt maistuisi tuplaespresso, laita jostain tiukasta lajikkeesta. Ja sitten mä teen ja vien Kallelle.
Soittajan vinkkelistä tv:ssä soittaminen vaatii Lenni-Kalle Taipaleen mukaan sitä, että soitto lähtee tiukassa paikassa ja että hyvän suorituksen jaksaa toistaa pitkän päivän aikana monta kertaa.
Myös virheettömyys on tärkeää, kunhan se ei ole pakotettua. Jos tulee mokia, se ei haittaa, vaan sitten mennään eteenpäin.
– Mutta suoritusvarma pitää olla tilanteessa kuin tilanteessa. Kun laulaja on siinä lavalla, ei voi alkaa sössiä. Kyllä se vaatii mieletöntä kondista. Kun on pohjalla monta ottoa ja on vielä vaikka 15 laulajaa jäljellä, saa olla aika hyvässä hapessa, että aivot toimii ja pystyy antamaan saman panoksen kaikille.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2020. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
