Pianisti, kosketinsoittaja, säveltäjä, sovittaja ja tuottaja Matti Paatelma on monille tuttu esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Sami Pitkämön orkestereista. 2020 julkaistu soololevy Awakening – Music for Piano yhdistää klassista ja rytmimusiikkia helposti lähestyttävällä tavalla. Haastattelu tehtiin alkuvuodesta 2021 ja se on julkaistu alun perin Riffin printti-numerossa 3/2021.
Ajan hengen mukaisesti haastattelu hoitui Zoom-puhelulla, johon Paatelma vastaa työhuoneeltaan Hausjärveltä. Kuten niin monen muunkin alalla toimivan, myös Paatelman kalenteri on koronarajoitusten seurauksena pitkälti tyhjentynyt opetustöitä ja joitakin yksittäisiä stream- tai muita keikkoja lukuun ottamatta. Vapautunutta aikaa Paatelma hyödyntää työstämällä parhaillaan lisää soolopianomusiikkia, mihin hän on saanut myös Suomen Kulttuurirahaston apurahan.
Vuosi sitten julkaistu Awakening – Music for Piano oli Paatelman ensimmäinen sooloteos. Kappaleet saivat inspiraationsa luonnosta ja erilaisista tunnetiloista, niiden melodiat ja harmoniat luovat paikoin hyvinkin elokuvallisia tunnelmia.
– Jokainen muusikkohan haaveilee omasta levystä. Itse olen haaveillut yläasteikäisesti asti. Niin kauan se otti. Eikä tullut ihan samaa, mitä parikymppisenä kuvitteli. Klassisesti ”jazziahan mäkin olisin halunnut soittaa”, Paatelma vitsailee.
Soololevy alkoi muotoutua, kun hän sai muutama vuosi sitten julkaistua muutamia poppibiisejä. Siitä aukesi sävellyshana, ja samalla tuli tarve saada tehtyä asioita loppuun.
– Ainahan mulla on ollut kovalevy täynnä kahdeksan tahdin mittaisia sutkutuksia ja fiilistelyjä. Mutta aiemmin ei ole vain riittänyt kärsivällisyys, että olisin saanut viimeisteltyä niitä valmiiseen kolmen minuutin muotoon, Paatelma kertoo.
Toteutustavalle oli alkuun useampikin vaihtoehto. Piano-trio vaikutti mahdolliselta, mutta toinen suunta löytyi, kun Paatelma sai valmiiksi muutaman kappaleen soolopianolle. Teeseinä olivat ”helposti lähestyttävä” ja ”koskettava”, ja hyvin varhaisessa vaiheessa olennaiseksi osaksi kokonaisuutta muodostui myös nuottikirja.
– Tämä ajatus syntyi, kun olin tehnyt kolme tai neljä kappaletta. Haluan, että näitä biisejä voivat muutkin soittaa. Kokonaisuus tarjoaa sekä kuulijalle että soittajalle elämyksen.
Kappaleisiin ja näin ollen myös nuottikirjaan on ”piilotettu” myös joitakin pedagogisia, pianoteknisiä asioita.
Soitto lähtee rytmin ymmärtämisestä
Muiden soittotöiden ohessa Paatelma opettaa kerran viikossa Sibelius-Akatemialla vapaata säestystä, joskaan tämä ei ole syy siihen, miksi Awakening-levystä tehtiin myös nuottikirja – tai miksi soololevyn sävellyksissä on jopa niin kutsuttuja vapaasäestyksellisiä elementtejä. Paatelma muistuttaa, että yksi sen sapluunoista lähtee erilaisista kompeista – ajatus on, että mennään ryt-mien ytimeen. Ensin opetetaan esimerkiksi bossa novan, samban, biitin, salsan ja beguinen komppikaavoja.
– Rohkaisen aina kuuntelemaan tyylilajin musiikkia, minkälaisia fraseerauksia siellä on ja miksi nuotit ovat tietyn mittaisia. Esimerkiksi sambassa vasen käsi matkii surdo-rumpua. Tästä mielikuvasta etsitään vasurin äänten pituus ja voimakkuus. Jos saa rytmistä kiinni, ei tarvitse vetää mitään monimutkaista, että lopputulos kuulostaa hyvältä, Paatelma sanoo.
Toinen avain on murtosointujen käyttö.
– Väitän, että ottamalla murtosointusäestyksen haltuun olen maksanut asuntolainoja aika paljon.
Riskejä ja yllätyksiä
Yhteistyö Samuli Edelmannin kanssa on kestänyt jo 15 vuotta. Viime vuonna keikkailu vaihtui orkesterista duoksi, mikä asettaa pianistinkin toisenlaiseen rooliin. Soittajana Paatelma lähtee kuulemma yleensä miettimään mitkä ovat niitä olennaisia asioita, jotka vievät musiikkia ja biisejä eteenpäin. Esimerkiksi juuri Edelmannin kohdalla riippuu aina ohjelmistosta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
– Jos puhutaan vaikka Vaiheet 1 -levyn matskuista, jotka ovat klassista, orkesterimaista materiaalia, niin en edes yritä soittaa kaikkea mitä siellä on: oboeta ja kellopeliä ja niin edelleen.
Välillä soitetaan asioita juuri niin kuin ne on sävelletty ja sovitettu, välillä vapaammin.
– Koska esimerkiksi Vaiheet 2 -levyllä olin Jukka Perkon kanssa sovitusvastuussa, niin suhtaudun niihin biiseihin vapaammin. Nyt kun niitä soittaa, niin usein tulee ihan erilaisia ratkaisuja kuin silloin, kun sovituksia luotiin. Samulin kanssa se on mahdollista, kun ollaan tehty niin pitkään yhteistyötä.
– Hänen kanssaan myös toimii, että voin esimerkiksi soittaa melkeinpä yhtä ääntä ja Samuli vie kappaletta eteenpäin. Samuli tykkää riskeistä ja yllätyksistä.
Konsepti toimii vastaavan tyyppisesti myös popimmassa materiaalissa. Orkesteri pyritään tuomaan pianolle, mutta orkesteri on vain vähän erityyppinen, kuten vaikkapa Edelmannin hittibiisissä (Sinä olet) Aurinko.
– Niissä on enemmän tilaa leikittelylle, ja eri päivinä ne voi soittaa vähän eri lailla. Mutta ei tehdä siitä kuulijalle myöskään vaikeaa. Esimerkiksi Aurinko-biisissä on markkeeraava bassolinja, ja kyllä mä yritän soittaa sitä bassolinjaa koko A-osan ajan, koska ihmiset tunnistaa kappaleen heti siitä ja niille tulee siitä hyvä fiilis.
– Perusratkaisukin voi toimia yllättävän hyvin, mutta ystävääni, tuottaja Markus Koskista lainaten ”Ottakaa aina kohtuuttomia riskejä.” Tämän yritän itsekin pitää mielessä, ettei vedetä liian varman päälle. Tietysti yksin soittaessa on välillä haastava pitää groove kasassa. Jos valitsee soitettavaksi tosi vaikeita patterneja, niin niitä pitää kyllä harjoitella todella paljon.
Bluesin sanavarasto haltuun
Paatelma arvostaa mytös pitkää yhteistyötään Sami Pitkämön kanssa. Hänenkin kanssaan soittajilla on vapaat kädet määritellä itse, miten soittavat. Paatelma muistuttaa, että vapauksista huolimatta bändisoitossa pitää kuitenkin aina olla vahva pelisilmä mukana. Esimerkiksi käy Tanssii tähtien kanssa -ohjelma.
– Siinä vapauksia on tietysti vähemmän. Biisin on mentävä joka kerta samalla tavalla. Päivän aikana biisi soitetaan tanssijoiden kanssa viisi kertaa, kolme kertaa tanssiharjoituksissa, yksi kerta kenraalissa ja sitten vielä livenä. Koskaan ei voi tietää, mihin tanssija on ankkuroinut iskun. Vaikka joku pieni bling voi itselle tuntua mitättömältä, sen pitää tulla joka kerta, koska se voi olla tanssijalle tosi tärkeä.
Paatelma muistuttaa, että tempot ovat tanssiohjelmassa nekin todella tärkeitä. Niiden on pysyttävä samana, oli soittajilla itsellään sitten hidas tai nopea päivä. Tietysti nykyään klikkiin soitettaessa tämä on helppoa.
– Tämä on turva tanssijalle, eli mennään pyydetyssä tempossa. Ja toisaalta asia menee myös toisin päin, eli tahti on sama riippumatta siitä, onko tanssijalla hidas tai nopea päivä.
Yksi merkittävä bändi Paatelmalle on ollut myös Silvennoinen-Hela-Försti-kokoonpano. Heikki Silvennoisen, Heikki Helan ja Johanna Förstin kanssa soittaminen on tuonut hyviä tarinoita takahuoneissa, mutta ennen kaikkea paljon lisää tavaraa bluesin ”sanavarastoon”.
– En ole koskaan pitänyt soitannollisesti itseäni hirveästi blues-soittajana, mutta kun on lavalla Silvennoisen kanssa ja vieressä on kaksi kitaravahvistinta, niin aiheesta oppii väkisinkin.
Myös tässä kokoonpanossa on vapaus soittaa mitä haluaa.
– Kun on bändi ja kaksi kitaraa, voi soittaa minimaalisesti ilman että ”myrkyttää” koko ajan… hillittyä komppia ja sitten kun on soolon paikka, niin laittaa hullun lailla menemään, Paatelma kuvailee.
Laitteiden vaihdolla uutta inspiraatiota
Keikka-arsenaalista löytyy tällä hetkellä muun muassa Kawain MP-11 SE -keikkapiano. Paatelma kehuu sen loistavaa pianosoundia ja -kosketusta. Paletista löytyy myös Kawai ES920 -digitaalipiano, jonka etuna on hyvien soundien lisäksi myös omat kaiuttimet.
– Sillä on kiva tehdä etenkin pienimuotoisia keikkoja, koska siitä tulee hyvä soundi myös itselle. Vaikka soitin menisi PA:han, on kiva kun soitin itsessään resonoi, ja tietysti se toimii myös samalla monitorina.
Rouhean näköinen Crumar Seven saa sekin kehuja, erityisesti Rhodes-soundinsa ansiosta. Matkassa on usein myös Nord Stage 3 ja välillä Moog Subsequent 37.
Paatelman kotistudiosta löytyy myös aito Rhodes. Sen sijaan hieman yllättäen hänellä ei ole työhuoneellaan akustista pianoa, mutta sellainen on kyllä tällä hetkellä hakusessa. Pianolevynsä Paatelma soitti Marko Nybergin El Camino -studion vanhalla Bechsteinin pystypianolla.
Studiokalustossa Paatelma on siirtynyt vastikään Mac-maailmasta PC-maailmaan.
– Tämä oli vähän erikoinen homma siinä mielessä, kun en tiennyt vehkeestä mitään. Mutta tykkään vaihtaa soittimia ja laitteita välillä, yleensä se antaa sysäyksen tehdä jotakin eri tavalla ja pakottaa keksimään uusia juttuja.
– Alkoi myös ottaa päähän Applen tapa integroida järjestelmänsä kaikkeen, ja kun uusi kone piti hommata, laskeskelin että samoilla spekseillä sai puolitoista tonnia edullisemman koneen PC-maailmasta. Toki M1 ei ollut vielä ilmestynyt. Jos olisi, olisin kyllä saattanut valita toisin.
Ohjelmistopuolella käytössä ovat Reason ja Reaper.
– Olen käyttänyt Reasonia kolmosversiosta eteenpäin ja se on tuttu softa. Se on toki puutteellinen, esimerkiksi playlist-tyyppistä toimintoa ei ole, mikä vaikka Pro Toolsissa on. Toivottavasti tulee pian.
– Reaper on myös kiinnostava softa. Sitä päivitetään aktiivisesti ja kehitystyö on avointa. Niillä on foorumi, josta näkee koko ajan mitä kehittäjät tekee. Sinne voi ehdotella juttuja, ja hyvällä tsägällä kehittäjät nappaa idean tuleviin päivityksiin.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
