Mika Jaakkolan Dark Slide Inc. -EP:llä soi dobro laulujen säestäjänä. Harvinainen fokaalidystonia pakotti Jaakkolan luopumaan kitaran soittamisesta. Tilalle tuli dobro. Levyllä oman panoksensa kokonaisuuteen tuovat myös vierailijat Olli Haavisto ja Marko Hietala.
Kitaristille voi tulla soitosta johtuvia vaivoja, mutta fokaalidystonia on se kaikkein pahin, koska silloin kitaran soittamisen joutuu yleensä lopettamaan täysin. Pohjois-Savossa asuva Mika Jaakkola lähti lukion jälkeen Yhdysvaltoihin opiskelemaan musiikkia. Sen jälkeen hän toimi musiikin sekatyöläisenä, piti soittotunteja, soitti keikkoja, työskenteli Viiking Musiikissa, kunnes 26-vuotiaana alkoivat oireet.
– Vuonna 2006 minulle tuli ensimmäistä kertaa kitaran kanssa kummallisuuksia otelautakädessä. Se hakeutui vähän virheasentoon, eikä soitto kulkenut. Siitä sitten säätämään, että onko liian paksut kielet ynnä kaikki muu mahdollinen, mitä nyt voi säätää. Joinain päivinä käsi pelasi täysin normaalisti ja toisina taas oireet tulivat takaisin. Pikkuhiljaa niitä huonoja päiviä alkoi tulla yhä enemmän, ja krampit alkoi olla siinä otelautakädessä tosi kovia. Sitten niitä hyviä päiviä tai hetkiä ei enää ollut.
Fokaalidystonian kansantajuinen nimitys on muusikon kramppi. Sitä on tavattu esimerkiksi pianisteilla ja jousisoittajilla sekä puhallinsoittajilla (suun ja kasvojen lihasten alueella). Kyseessä on harvinainen paikallinen lihasjänteyshäiriö, joka ilmenee tahdonalaisen motorisen kontrollin puutteena kattavasti harjoitelluissa liikkeissä. Se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään muuhun asiaan elämässä.
– Se mitä siinä kädessä alkoi tapahtua oli se, että ojennus- ja koukistussuunta alkoi toimia yhtä aikaa, mikä on yhtä kuin kramppi. Parannuskeinoa ei ole, lukuunottamatta ehkä botox-ruiskeita, mutta sitten sormet veltostuu.
Jaakkola alkoi etsiä oireille selitystä netistä ja kävi myös käsikirurgilla. Hän päätteli itse, että kyseessä täytyi olla fokaalidystonia.
– Se oli hirveä shokki nuorelle kitaristille, ja yleensähän oireet alkavat pikkuisen vanhempana kuin minun kohdallani. Sitten vuosia sen jälkeen, kun olin päätellyt oireyhtymän, Muusikoiden Liitto teki ilmaista tutkimusta Musiikkitalon muusikkopoliklinikalla. Siellä oli neurologian professori ja työterveyslääkäri, ja sieltä sain virallisen diagnoosin. Se oli siinä vaiheessa jo helpotus, Jaakkola muistelee.
Lap steelillä uuteen alkuun
Vuosien varrella Mika Jaakkola alkoi pikkuhiljaa kokeilemaan, josko lap steelin soitto avoimilla virityksillä onnistuisi. Siinä kun ei tarvitse koskettaa sormilla otelautaa.
– Se oli minulle täysin tuntematon soitin, johon en ollut koskenut aikaisemmin. Huomasin, että avoimilla kielillähän minulla on jo yksi sointu, ja kun liikutin rautaa vitos- ja seiskanauhoille, sain kaksi duurisointua lisää. Oma lähestysmistapani näihin soittimiin on edelleenkin säestävä, kuten Haaviston Olli sanoi. Käytän paljon muunneltuja vireitä, ja saan sitä kautta muutakin kuin ne duurisoinnut. Ne ovat nyt minun tapa säveltää ja sekä säestää itseäni, kun lauluja esitän.
Jaakkola kertoo käyttävänsä avoimien duuriviritysten lisäksi modaalisia virityksiä, joissa siis terssit on korvattu joko toisen tai neljännen asteen sävelellä. Näin hän kertoo saavansa käyttöön enemmän sävellajeja ja erilaisia tunnelmia.
– Eniten käytän tällaisia virityksiä. Kun esimerkiksi G- ja D-virityksistä pelataan ne terssit pois, niin ollaan jo ihan eri maailmoissa. Keikalla minulla on neljä dobroa eri virityksissä, ja viritän niitä aina kappaleen mukaan.
Steel-raudalla dobroa soittaessa mitään oireita ei ole tullut, Jaakkola kertoo:
– Normaalia slide-soittoa kitaralla en edes uskalla kokeilla, sillä heti jos etusormi tai keskisormi tavoittaa otelaudan, niin se kramppailu alkaa. Steel-raudan kanssa oireita ei ole luojan kiitos tullut kertaakaan.
Suhde soittamiseen on muutenkin muuttunut nuoruusvuosista, vaikka näinhän usein käy muutenkin, kun tarvittava tekniikka on hankittu. Nyt kyse on musiikin luomisesta.
– Kun se soittaminen oli nuorena jeppenä patologista treenaamista, niin tänä päivänä se ei sitä ole. Esimerkiksi mitään asteikkojuoksutuksia en tee, enkä noudata kurinalaista ohjelmaa, Jaakkola toteaa.
Soita!
Mika Jaakkola kertoo tehneensä aina omaa musiikkia. Nimenomaan lauluntekijä-genre on viehättänyt häntä aina. Jaakkola toteaakin, että vaikka dobro antaa musiikille nykyään raamit, niin sävellykset eivät sinänsä kauheasti poikkea siitä, mitä hän teki jo tavallisella kitaralla. Uusimmalla Dark Slide Inc. -EP:llä vierailevat Olli Haavisto sekä Marko Hietala. Levyn avainkappaleeksi nousee rujolla säröllä höystetty Soita, jonka sanoituksesta löysi omakohtaisen kosketuspinnan myös Hietala.
– Biisin tekstissä kuuluu jonkin verran sekä oma että fiittaavan artistin eli Marko Hietalan perhetausta, sillä olemme molemmat kotoisin Tervolan kylältä. Se biisi kuitenkin lähti riffistä. Siinä soitan ihan avoimella D-virityksellä ja sellainen räkäinen runtta siihen piti saada. Lauloin kappaleen aluksi itse, ja sekin oli ihan hyvä versio. Sitten miksauksen aikana ajattelin, että kunpa saisi jonkun revittelemään sinne biisin loppuun. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin Marko. Hän kuunteli tekemiäni biisejä ja tykkäsi niistä, mutta sanoi, että hän haluaisi vetää tekstejäkin. Marko sen sitten lauloi kokonaan, ja se oli hyvä ratkaisu.
Dark Slide Inc. -EP:n, kuten Jaakkolan esikoislevynkin, on tuottanut, äänittänyt ja miksannut Janne Tolsa, jonka kanssa työskentely on artistin mukaan hyvin luontevaa.
– Menin biisien kanssa Jannen luo. Ensimmäinen levyni oli ihan vaan käyntikortti, mutta kun tätä alettiin tehdä, niin Janne tahtoi, että biisejä tuotetaan vähän isommin. Kahdestaan siinä mietittiin, että mihin suuntaan mennään. Vierailijat sitten uivat sinne sekaan.
Kappaleissa Minä vai Muistoni sekä Maa/Kuu soittaa pedal steeliä Olli Haavisto, joka äänitti osuutensa Järvenpäässä.
– Minä vai Muistoni on mies ja kitara -tyyppinen sovitus, johon sitten lisättiin pedal steel; tuli mieleen, että se kaipaa pitkää ääntä ja maalailua. Maa/Kuu-kappale taas on tekstiltään sekä synkkä että valoa antava, ja siihen tehtiin isoa tunnelmaa, sillä halusin vähän sellaisia astraaliradan ääniä. Niitä Olli tekee tosi hienosti, ja samoin Janne teki pikkuisen lisää koskettimilla. Tässä kappaleessa soitan muunnellulla C-vireellä.
Dark Slide Inc. -EP:n päättävä Lupa Hengittää puolestaan muuntuu lopussa elektron suuntaan.
– Molemmat tykätään elektrosta, ja tässä kappaleessa nimenomaan on eniten Jannea.
Levyn avauskappaletta lukuunottamatta Jaakkola laulaa levyllä vain itse, ja aivan hyvin vieläpä. Hän kertoo, että oma laulaminen on hänelle uusi juttu.
– Kun pikkuisen oppi lap steeliä soittamaan, niin pystyin tekemään taas biisejä aika normaalisti. Sen kautta tuli laulaminen messiin, ja aloin tekemään ensimmäisiä keikkoja tällä kuviolla. Nyt se on vakiojuttu, että laulan itse, Mika Jaakkola iloitsee.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
