Tammikuussa 2002 Kaupparekisteriin merkitty Soitinlaitehuolto J. Turunen viettää 20-vuotisjuhliaan. Kapealla erikoisalueellaan putkivahvistinkorjaajana Turunen on maankuulu, ja useiden nimibändien, kuten mm. 22-Pistepirkon soittokamojen hovihuoltaja.
Kuopion vanhassa maalaiskunnassa Riistavedellä 1962 syntynyt Turunen altistui rokille itse jo kymmenen ikäisenä Siilinjärven Huvikummulla. Lavalla riehui kuopiolaisten pahojen poikien bändi Spartacus ja Jaakko tunnisti itsessään tulevan blues/rock-kitaristin oitis.
– Mun täytyy päästä tuonne lavalle. Nyt pitää alkaa tehdä jotain, Jaakko kertoo hokeneensa mielessään.
– Ajan rockmusiikki, jota bändit coveroivat, löi kuin halolla, ja kelläpä meillä ei olisi ollut progeen hurahtanut isoveli tarjoamassa mukaan monimutkaisempaa sointia, Genesistä ynnä muuta, Jaakko kuvailee tapahtumia.
Turusen elämään putkivahvistimet astuivat samantien. Hän rakensi ensimmäisen vahvistimensa ketjuttamalla kaksi vanhaa putkiajan radiota. ”Hyöryradioita”, hän korjaa.
Jaskan oppivuodet
Höyryradioista tie johti opiskeluun Kuopion musiikkilukiossa 1977–1980. Varsinaiset askeleet alalle otettiin 1990-luvulla, kun Turunen hankki muodollisen pätevyyden sähkö- ja elektroniikkatöihin Pieksämäellä ammattikoulussa.
Hehkuputkiharrastusta opettajat eivät juuri ymmärtäneet – se oli niin menneisyyttä, että sitä käsittelevät kirjatkin olivat jo päätyneet polttopesään. Mutta Jaska piti päänsä, ja lopputyönä opinahjossa valmistui ehta putkivahvistin, josta tekijä oli ylpeä.
– Nythän ammattikoulussa ei opeteta enää edes kolvin käyttöä, Turunen toteaa happamasti.
– Osat vain vaihdetaan toisiin.
Ikuinen putkisoundi
Putkivahvistinrintamalla tapahtuu hiljalleen asioita, ja nykyään putkien rinnalla on usein digitaalitekniikkaa.
Vahvistimien tehovaatimuksetkin elävät ajan mukaan. Jos 1960-luvun rautalanka olikin vielä maltillinen vahvistimien koon suhteen, muuttui tilanne vuosikymmenen lopussa. Silloin tulivat suuret tornit Jack Brucen sekä kitarasankarien, mm. Jimi Hendrixin, Peter Greenin ja Jimmy Pagen näyttäessä mallia. Turunenkin käytti aikoinaan julmetun isoja styrkkareita. Nykyisin vanhan hyvän ajan 100-wattisia pääteasteita ja niiden massiivisia kaappeja tapaa enää harvakseltaan.
– Tornit ovat nyt muuttuneet koristeiksi. Keikoilla todellisena kitaravahvistimena saattaa toimia joku ihan muu laite kuin lavalle roudattu Marshall, Turunen kertoo, ja jatkaa:
– Suuret vahvistimet ovat miksaajan painajaisia. Miksaaja kehottaa pienentämään lavalla olevia kamoja, yrittäessään balansoida toistoympäristöä.
Turunen huomauttaa, ettei enää ei löydy sellaisia suuria paikkojakaan, joissa isoilla vahvistimilla voisi luukuttaa volume kaakossa. Ja jos vahvistin ei ole isolla, sehän ei soundaa niin kuin pitää. Ratkaisu ongelmaan on pienentää vahvistimien pääteastetehoa noin viidesosaan vanhasta, jolloin se soveltuu rock-klubien ja ravintoloiden mittakaavaan – instrumenttien soundin kärsimättä.
Omaa motivaatiotaan Jaska on pitänyt yllä kokeilemalla tämän tästä omia ratkaisuja. Kokonaan uusi oma vahvistinmallikin on tuloillansa.
– Haastattelin suuren määrän kitaristeja kehittäessäni uutta combomallista vahvistinta, Turunen sanoo.
Tuote on vielä hienoinen salaisuus, mutta näyttää jonkin verran vanhalta Voxilta…
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2022. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen ja tekijöiden maailmaan uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
