Kun basistiveteraani Tony Leviniä haastateltiin Riffin numeroon 2/2018, oli maailma hyvin erilainen.
Vuonna 2018 Porin Karhulinnassa kaikui pehmeä ja lempeä ääni. Maailmaa lukuisten lahjakkaiden muusikoiden kanssa kiertänyt Tony Levin istui Riffin toimittajan kanssa keskustelemassa 50 vuotta kestäneestä musiikkiurastaan basistina, jonka tunnistaa muiden joukosta oman soundinsa ja laitteidensa puolesta. Tuolloin Levin esiintyi Stick Men -projektin kanssa sekä Porissa että Helsingissä. Kiertue-elämä oli Levinille ja kollegoilleen arkipäivää, elämäntyyli, jota hän on harjoittanut jo vuosikymmeniä.
Maaliskuussa 2020 elämäntyylille tuli stoppi: konserttisalit hiljenivät ja muusikot pakotettiin koteihinsa. Niin myös Tony Levin.
– Karanteeniaika on ollut erikoista kaikille. Olin tottunut olemaan jatkuvasti kiertueella, ja soitin päivittäin lavoilla, Levin kertoo keväällä 2021 Zoom-yhteyden välityksellä.
Nyt tuo sama pehmeä ja lempeä ääni kuuluu kuulokkeista, ja tietokoneen ruudulla näkyy hymyilevä mies huoneessa täynnä soittimia ja musiikkilaitteita.
– Kun karanteeni alkoi, aloin tehdä nauhoituksia päivittäin. Tajusin pian, että tekniikkani on kärsinyt, ja että tunnin nauhoittaminen päivässä ei ole sama asia kuin tuntien ajan soittaminen. Mutta muutaman kuukauden päästä pääsin taas harjoittelun makuun, ja nyt teen sitä koko ajan. Jopa joidenkin haastattelujen aikana minulla on ollut basso kameran alapuolella, ja olen soittanut sitä samaan aikaan, kun vastaan kysymyksiin, Levin naurahtaa vannoen kuitenkin, että hänellä ei ole bassoa sylissään meidän keskustelumme aikana.
Pakollinen kiertuetauko on mahdollistanut tarttumisen eri projekteihin, joihin lukeutui myös kauan odotettu Liquid Tension Experimentin uusi albumi. Dream Theaterista tunnettujen John Petruccin, Jordan Rudessin sekä Mike Portnoyn kanssa Levin julkaisi edellisen albumin vuonna 1999. Nyt aika oli oikea kolmannelle levylle.
– Albumi ei olisi voinut syntyä ilman tätä vuotta. Olemme toki puhuneet asiasta vuosien ajan, mutta Jordan ja Mike keksivät koronakaranteenin alussa, että nyt voisi olla hyvä aika kokoontua taas yhteen. Minä ja John olimme heti mukana. Onnistuimme kokoontumaan yhteen turvallisella tavalla, ja käytimme kolme viikkoa yhdessä studiolla levyn tekemiseen. Olen iloinen, että teimme sen, ja saimme mielestäni aikaan todella hyvää musiikkia
Edellisessä Riffin haastattelussa Levin kertoi, että jos hän ei pakottamatta kuule biiseissä omia bassolinjojaan, säästää hän kaikkien osapuolten aikaa vetäytymällä. Nyt ei sellaista tarvinnut harkita, sillä Liquid Tension Experimentin kohdalla Levin tunsi kaiken syntyvän vaivattomasti ja yhteisymmärryksessä muiden kanssa.
– Yritän aina olla varpaillani ja antaa parastani, koska Liquidissa soittaminen on haastavaa. Peter Gabrielin levyllä minulla saattaa olla viikko aikaa keksiä linja, mutta Liquidissa puhutaan muutamasta minuutista. Se, mitä siinä ajassa keksin, päätyy levylle. Ja tämä vaihtelee kaikissa projekteissa; haluan soittaa juuri sillä tavalla, mikä palvelee mitäkin kontekstia. Bassopäätökseni perustuvat musiikille, jota kuulen, eivät sen mukaan, millaisena soittajana itseäni pidän.
Levinin tavaramerkiksi muodostunut Chapman Stick kulkee miehen matkassa edelleen. Kyseessä on monikielinen soitin, joka on jaettu erikseen basso- ja diskanttiäänialaan. Stickin soittotekniikka perustuu vahvasti vasemman käden hammer on- ja pull of -tekniikoihin, sekä oikean käden tappingiin.
– Stick on minulle yksi erilaisista työkaluista luoda jotain uutta. Saan siitä ulos perkussiivisia ääniä, koska sitä soitetaan hammer-on-tekniikalla. Siinä on voimaa, mutta hyvin erilaista kuin bassossa. Sen, mitä olen ensimmäisillä LTE-albumeilla oppinut, on se, että pystyn soittamaan Stickilla nopeammin kuin bassokitaralla. Jos kappaleessa on joku törkeän nopea riffi, niin sitten en edes vaivaudu ottamaan bassoa esiin vaan soitan sen Stickilla, Levin kuvailee.
Edellisen kerran Riffin kanssa puhuessaan Levin kertoi käyttävänsä vahvistimenaan mallintavaa Kemperlaitetta, jonka läpi hän ajoi Stickin diskanttipään. Alarekisteri puolestaan ajettiin analogilaitteiden läpi. Levin kertoo sittemmin muuttaneensa toimintatapaansa. Liquid Tension Experimentin uudella albumilla kuullaan vahvistimena ainoastaan Kemperia. Levin kuitenkin näkee edelleen arvoa analogilaitteissa.
– Pyrin soittamaan vahvistimella aina silloin, kun se on mahdollista ja käytännöllistä. Digitaalimallinnukset paranevat jatkuvasti ja muistuttavat yhä enemmän analogivahvistimia. Mutta mielestäni analogi on silti parasta, ja Ampeg-bassosoundini on fantastinen.
Levin kertoo, että ei tätä nykyä ole enää ihan niin seikkailullinen uusien instrumenttien suhteen kuin ennen. Siinä missä hän 80-luvulla popularisoi Chapman Stickin kaltaisia erikoisia instrumentteja ja hyödynsi sähköistä kontrabassoa, ei hän enää nykyään aktiivisesti omaksu uusia erikoisia soittimia. Yksi poikkeus löytyi kuitenkin soitinvalmistaja Dingwallista, jonka viuhkamaisesti nauhoitetut, ns. multiskaalaiset bassot ovat suosittuja erityisesti modernin metallin basistien parissa.
– Sain hiljattain Dingwall-basson, jota soitin LTE-albumilla. Siinä on täysin omanlainen alapäänsä. Käytin sitä saman tien äänityksissä, mutta en kylläkään usko, että totun siihen täysin ennen kuin olen soittanut sitä livenä, Levin kuvailee kokemustaan.
Vuonna 2018 Riffin toimittajalle puhui kovassa soittokunnossa oleva kiertuehirmu, joka on kiertänyt maailmaa vuosikymmeniä lukuisten kokoonpanojen kanssa. Keikkojen loput- tua hän on pitänyt soittokuntoaan yllä jälleen harjoittelemalla, ja odottaa jo innoissaan pääsyä lavoille. Maailman muutoksista ei kukaan vielä tässä kohtaa osaa täysin sanoa, mutta Levin näkee mielessään ainakin yhden muutoksen:
– King Crimsonin kanssa olemme usein soittaneet teattereissa, joissa on paljon pukuhuoneita. Kaikki muusikot istuivat aina huoneissaan harjoittelemassa, paitsi minä. En ole ylpeä siitä, mutta niin se meni silloin. Mutta kun palaamme taas Crimsonin kanssa tielle, tämä asia kyllä muuttuu. Muut todennäköisesti ihmettevät, että hetkinen, sinäkö yhtäkkiä tarvitset oman huoneen harjoittelua varten?
Tony Leviniä haastateltiin edellisen kerran Riffiin 2018, ja kyseisen, Petri Silaksen toimittaman artikkelin pääset lukeamaan tämän linkin kautta.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
