Tuomas Kantelinen tunnetaan erityisesti elokuvasäveltäjänä, lisäksi hän on säveltänyt baletteja ja oopperoita ja tehnyt musiikkia tv-sarjoihin. Haastattelun hetkellä hänen tuotantoaan oli kuultavissa esimerkiksi Stockmannin tavaratalon perinteisen jouluikkunan äärellä Helsingissä – ja pian tämän jälkeen myös Tampereella, kun Lumikuningatar-jääshow sa1 ensiesityksensä tammikuussa 2022.
Tuomas Kantelisen päätyi tekemään elokuvamusiikkia opiskellessaan sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Koulun seinälle kiinnitetyssä lapussa etsittiin musiikintekijää elokuvaprojektiin. Kantelinen sai paikan.
– Sitten niitä leffoja rupesi tulemaan aika yllättäen. One thing led to another – sitenhän ne tietysti menevätkin, Kantelinen toteaa.
Kantelisen musiikkiura alkoi lapsena. Hän opiskeli pianonsoittoa mummonsa Liisa Mattila-Oukarin perustamassa musiikkiopistossa Kankaanpäässä. Perheen muutettua Helsinkiin Kantelinen siirtyi Sibelius-Akatemiaan pedagogiikkaoppilaaksi ja otti samalla sävellystunteja. Lukion jälkeen aukenivat ovet ammattiopintoihin.
– Oli tosi ihanaa, kun sain tiedon Akatemiaan pääsystä.
Kantelinen opiskeli sävellystä Eero Hämeenniemen johdolla. Myös vapaa-aika täyttyi musiikillisista aktiviteeteista.
– Mulle alkoi tulla heti kaiken maailman erikoisproggiksia, musikaalisovituksia ja kapellimestarointia… Olin heti, että totta kai! Sibiksessä kannattaa tehdä myös koulun ulkopuolisia projekteja, jos vain aika sallii myöten, että pääsee työelämään.
Elokuvamusiikin täytyy palvella kuvaa
Kantelinen kertoo, että aluksi elokuvamusiikin maailmaan hyppääminen vaikutti klassisen taidemusiikin maailmasta tulevalle säveltäjälle helpolta.
– Kun opetteli koulussa aika vaativiakin sävellystekniikoita, niin tavallaan tuntui teknisesti helpolta, että ”ai, te haluatte vain tällaista kolmisointua…” Tietenkin olen myöhemmin tajunnut, että hyvän mainstreamin tekeminen ei ollenkaan ole helppoa. Se, että musiikki jotenkin palvelee kuvaa mutta että siinä kuitenkin on itsenäisen teoksen piirteitä.
Mainstreamia tai ei, myös elokuvamusiikin säveltämisessä käytetään monenlaisia tekniikoita.
– Jos leffassa on joku musiikillinen juttu, joka esiintyy vain kerran, niin aika vaikeaa siitä on muistijälkeä tehdä. Että se ei ole vain sellaisia ripoteltuja pikkujuttuja… Tai toki sekin saattaa olla tyylikeino. Pidän kuitenkin teemojen kertausta tärkeänä elementtinä elokuvamusiikissa. Kertaamiseen törmää taas harvemmin nykykonserttimusiikissa. Erikseen on tietenkin ns. minimalismi, jossa toisteisuutta jatketaan pitkään ja näin kuvioinnista alkaa tulla itsenäinen juttu, alkaa syntyä tekstuuri.
Kantelinen sanoo, että alalla on myös erilaisia vaihtuvia trendejä. Suositaan jotakin tiettyä tyyliä tai soundimaailmaa.
– Melodian käyttö on kokenut uusia renessansseja. Välillä on dronemaista maailmaa, välillä toisteista hypnoottista rytmiä minuuttikaupalla. Joskus taas joku erikoinen soundi tai sointiyhdistelmä on muodissa. Nyt, kun leikkaus on tiivistä, niin melodiatkin saattavat olla vain fragmentteja tai pieniä melodian pätkiä. Tietysti riippuu vähän lajityypistäkin, mihin kaivataan mitäkin, mutta nämä ovat sellaisia virtauksia, joita minäkin olen tässä jo ehtinyt nähdä.
Kokeillen ja testaillen alkuun
Ammattilainen taipuu kaikkeen – vai taipuuko? Kantelinen sanoo, että oikean ihmisen löytäminen kulloiseenkin projektiin ja sitä kautta mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen saavuttaminen vaatii yleensä jonkin verran ennakkotyötä tilaajalta, olipa kyse sitten näyttelijöiden tai säveltäjän palkkaamisesta.
– Joskushan säveltäjiltä pyydetään sellaista, joka ei ole heille ominta omaa tai jota he eivät suorastaan ole tottuneet tekemään. Miten sitten tehdään, sanotko, että ”ei pysty” vai opiskeletko sen asian äkkiä? Usein on kuitenkin niin päin, että katsotaan mitä tyyppi on tehnyt, ja tiedetään, että se luultavasti on erikoistunut näihin musatyyleihin. Kyllä säveltäjän sävellystaidot voivat taipua moneen, mutta ei kukaan ihan kaikkea osaa.
Elokuvasäveltämisen ollessa kyseessä säveltäjän työhön kohdistuu monenlaisia ohjeita ja rajoituksia. Kantelisen mielestä asetelma on mielenkiintoinen. Elokuvan sävellystyö lähtee käyntiin keskusteluilla ohjaajan kanssa, sitten alkaa etsiminen ja kokeilu.
– Ensin teen varovasti jotain kohtia, jotka voivat olla voimakkaita, lyhyitä tuokioita. Sitten katson, yhdistyvätkö ne, ovatko ne samasta projektista. Välillä saatan hypätä ulos kuvasta ja tehdä ihan vain musiikillisesti ehjää kamaa. Ei siis siten, että ”tähän tarvitaan 45 sekuntia jotain”, vaan sisältö edellä. Mietin, mitä tässä halutaan sanoa, Kantelinen kertoo.
– Käytännössä testailen, kokeilen, alan lyödä lukkoon jotain asioita, saatan palata ja korjata… Harvoin on pitänyt kaikki ihan alusta tehdä uudestaan, sen verran pitää olla osumatarkkuutta.
Kantelinen kertoo säveltävänsä paljon flyygelin ääressä, kiiretilanteissa musiikkia syntyy suoraan koneelle. Joskus hän laatii ensin luonnoksen, jonka pohjalle teos rakentuu. Ohjelmistoista apuna ovat Logic ja Pro Tools, joiden lisäksi nuotinkirjoitusohjelmat ovat ahkerassa käytössä.
– Onhan se selvää, että on ihan hirveästi teknologisia apuvälineitä, jotka nopeuttavat prosessia. En ole puristi oikeastaan mihinkään suuntaan, ja kun teen orkesterille, niin mulla ovat käytössä kaikki mahdolliset soundipankit. Mutta kyllä se paras soundipankki on kunnon flyygeli. Ja kunnon orkesteri! Ne ovat edelleen ne parhaat samplet.
Jääshow tekee unelmat todeksi
Tulevan tammikuun ensimmäisenä päivänä saa Tampereen Kannen areenalla ensi-iltansa Lumikuningatar-jääshow, jonka taiteellinen johtaja ja säveltäjä Kantelinen on. Tiedossa on Kantelisen sanoin ”todella iso jättiläisprojekti ja suursatsaus”, jossa on mukana omien alojensa huippuosaajia sekä kotimaasta että ulkomailta. Kantelinen kertoo haaveilleensa jo pitkään jääshow’n tekemisestä, kun asia tuli sattumalta puheeksi illanvietossa.
– Tapasin Tampere-talon tuottajat eli Pauliina Ahokkaan, Suvi Leinosen ja Mika Nevalaisen sekä Vesa Sytelän, joka on projektin tekninen tuottaja. Sanoin, että mulla on ollut jääbalettihaave, ja he sanoivat, että hekin haluaisivat, että tehdääks yhdessä. Sitten sieltä nousi se Lumikuningatar.
Kantelinen sanoo aluksi olleensa hieman vastahankainen Lumikuningatar-sadun valinnalle.
– Sanoin ensin, että olen tehnyt jo yhden baletin siitä, että en mä nyt uudestaan viitsi tehdä. Mutta suostuin sillä ehdolla, että tehdään ihan uudet musat ja uusi tarinan tulkinta.
Musiikillisesti Lumikuningatar sisältää niin sinfoniaorkesteria kuin sähköisiä instrumentteja ja erikoisefektejä. Äänisuunnittelulla on projektissa suuri merkitys, ja Kannen areenan 360-asteen katsomo tuo hankkeeseen lisähaastetta.
– Se, miten kaikki saadaan toteutettua, on oma operaationsa. Ei voi olla niin, että on stereo yhdestä suunnasta lavalta, vaan kaiuttimet ovat katossa ja niitä on hirveä määrä. Tässä mietitään nyt kovasti, miten miksataan niin, että se on tilassa ison tuntuinen. Ja aika ison tuntuinen kyllä tuleekin, sen voi sanoa.
Musiikin ohella Mikki Kuntun suunnittelemilla valoilla on show’ssa erityinen merkitys.
– Valoa on vähintään yhtä paljon kuin musaa. Sitä tulee lattiasta ja katosta ja vaikka mistä, se tosissaan maalaa koko tilaa, Kantelinen kertoo innostuneena.
Lumikuningattaren kaltaista suurprojektia ei ole Suomessa aiemmin toteutettu. Kantelinen sanoo ymmärtävänsä miksi.
– Ei mikään ihme, ettei Suomessa ole tehty ennen jääshow’ta. Siihen ei ole olemassa valmista konseptia tai valmista tuotantotaloa – se on iso keikka kenelle tahansa. Se, mitä tuotannollisesti tarvitaan, on ihan massiivista. Mutta koska tämä ei ole instituutio, kuten valmis oopperatalo, niin voimme valita kovimmat ammattilaiset mukaan tekemään. Ja ihan järkyttävän kivaa ja jännää tämä on. Koko ajan tapahtuu ja muotoutuu kaikkea eri osa-alueilla.
Projekteja riittää listaksi asti
Pari vuotta kestänyt Lumikuningatar-projekti lähenee huipentumaansa. Tuotanto on edennyt ilman erityisiä vastoinkäymisiä, liput ovat käyneet hyvin kaupaksi ja esitys on herättänyt kiinnostusta myös ulkomaisissa promoottoreissa. Tällä hetkellä jännitetään lähinnä sitä, miten massiivinen ja useissa eri paikoissa harjoiteltu esitys saadaan pystytettyä nopeasti uuteen ja ennalta tuntemattomaan tilaan. Sekä sitä, mihin suuntaan yhä jatkuva pandemiatilanne kehittyy.
– Kunhan terveystilanne pysyisi sellaisena, että saamme pitää tapahtumat, aika rohkeasti helmikuussa julkaisimme tämän. Mutta olemme varautuneet kaikkeen, Kantelinen sanoo.
Kanteliselta eivät Lumikuningattaren jälkeenkään työt lopu. Tekeillä tai odottamassa on muun muassa uusia elokuvia – ja omia projekteja.
– Kyllä niitä iso lista on semmoisessa putkessa, että ”tämän jälkeen voisi tehdä tuota”. Minulta tilataan paljon juttuja eri maista, on leffoja, tv-sarjoja ja näyttämöteoksia. Minulla on myös omia tuotantoja, eli olen itse alkanut tuottaa. Tulossa on myös Sieniretki-niminen elokuva, ja sitten Sininen enkeli -tv-sarja Solarille. Ja Fazerin vierailukeskukseen teen musaa, Kantelinen luettelee tyytyväisen oloisena.
– Sävellys on mielenkiintoinen ala.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
