De Soto oli yhdysvaltalainen automerkki, jota Chrysler valmisti vuosina 1928–61. De Soto on myös kemiläinen boogierockbändi, joka on elinkaareltaan jo pidempi-ikäinen kuin esikuvansa komealinjainen peltilehmä.
Vuonna 1984 kitaristi–laulaja Tepa Lukkarisen perustama trio on ikänsä puolesta jo veteraanisarjassa. Kokemus kuuluu varmuutena, jossa käsi ei tutise eikä kiire paina.
Keikkakokoonpano on vaihtunut vuosien varrella, mutta viidennellä levyllään Lukkarinen on saanut rinnalleen monessa liemissä uitetut pelimannit.
Ydintrion muodostavat basisti Mikko Raappana ja rumpali Pasi Hautalampi. Mukana levyllä on myös jälkimmäisen velipoika, muun muassa Jari Sillanpään bändissä soittanut kosketinsoittaja Kari Hautalampi. Myös alkuperäisessä triossa soittanut, jämäkästä otteestaan tunnettu rumpali Miku Kulmala vierailee levyllä.
Lukkarisen sävellyksissä on ollut aina kuultavissa vahvat southern rock -vaikutteet, mutta mihinkään yhteen karsinaan De Soto ei silti mahdu. Tällä levyllä vahvimpana soi countryrock, kuten räväkässä avauskappaleessa Mexico. Country-vaikutteet haisevat myös hitaimmissa biiseissä (Silver Fox), mutta kirjoa löytyy.
Välillä ”palataan juurille” ZZ Top -tyylisellä junttauksella, välillä ollaan Lynyrd Skynyrdin hengessä (kuten kappaleessa Along The Borderline).
Yllättävimpiä irtiottoja ovat puhdasoppiset rockabilly-palat, kuten räväkkä instrumentaali Gimme That Grecth tai läskibasson lätinän ryydittämä fiftariralli Someone Like You – kontrabassossa Mikko Mustapirtti.
Kitaristina Lukkarinen osaa hommansa ja rutiinin kuulee rentoutena, jossa soitto rullaa letken kepeästi. Tyylillisesti hän on Stevie Ray Vaughan -koulukunnan tykittelijöitä, mutta onneksi palettia löytyy muuhunkin. Laulajana Lukkarinen ei ole mikään irrottelija, eikä se yhtyeen ilmaisussa se olekaan keskiössä. Toteavan kuivakka laulutyyli voi kuulostaa karulta, mutta sillä on sillä myös ansionsa. Niukka ilmaisu on parhaimmillaan hitaissa biiseissä, missä vuosikymmenet kuuluvat ja luovat uskottavuutta – mikä tämän tyylisessä musiikissa on kaiken a ja o.
Levyn päättävä Time Away on stadionin kokoinen biisi soundilta ja mitaltaan. Siinä soi ilahduttavasti Frank Marinon ja Mahogany Rushin perintö. Tosin levyllä biisin mitta meinaa jo puuduttaa. Livenä epäilemättä tällainen voimarock toimii kuin tankki täynnä röpöttävä, juuri huollettu De Soto, edessään pari sataa mailia kuumaa maantietä.
De Soto: Rocky Road, Black Dog Records (2019)
