Elokuun lopulla (2021) julkaistu single on taltioitu nykyisin hieman harvinaisemmalla metodilla – yhtyesoittona ja laulua myöten elävänä.
Tämä myös kuuluu, myönteisessä mielessä. Musiikki hengittää sekä sovituksen että dynamiikan osalta.
Muusikot Tero Kumpulainen, Niilo Suihko ja Olli Teirikko ovat kuunnelleet toisiaan ja osaavat myös jättää toisilleen tilaa: toisten varpaille ei tallota, tehoa ja intensiteettiä kasvatetaan yhteistuumin ja suvantovaiheitakin kuulijalle suodaan. Ja mikä parasta, kokonaisuus tukee laulua oivallisesti.
Sekin ilahduttaa, ettei pieniä stipluja ole lähdetty turhaan editoimaan pois, mikä sopii tällaiseen folk-pohjaiseen ja juurevaan poppiin vallan mainiosti. Arvostettavaa rohkeutta kaiken roboottisen varman päälle radiosoundia -vyörytyksen seassa.
Ilmeisen henkilökohtainen teksti puntaroi jokaiselle kuolevaiselle tuttuja teemoja. Sanoituksen avaava säepari "Kaikki nämä päivät, joita voi elämäksi sanoa / kulkee peräkanaa – toinen hyvä, toinen matala" heijastelee kappaletta kokonaisuudessaan.
Ollakseen arjen perkuuta teksti on mukavasti maanläheistä ja silti paikoin oivaltavalla tavalla piristävän omintakeista.
Äänitys ja miksaus toimivat nekin. Kuivahkot rumpusoundit, pehmeän pyöreä basso ja ilmaviksi kaiutetut kitarat muodostavat sävykkään kudelman, johon kerron myötä mukaan uivat urut tuovat sopivan staattista ja siltikin eläväistä harmonista massaa.
Johanna Mäkeläinen laulaa kirjoittamansa kappaleen kertojan äänellä, tyylikkäästi singer/songwriter-perinteeseen nojaten.
Tästä on hyvä jatkaa!
p.s.
Single löytyy Apple Music-, Deezer- sekä Spotify-suoratoistopalveluista.
