Kaihon karavaani on onnistunut liki mahdottomassa: julkaisemaan kiinnostavan joululevyn, jossa vanhat klassikot soivat tuoreella klangilla. Mariskan uudessa joululaulussa on aineksia pidempään käyttöön.
Jo toisen biisin kohdalla käy selväksi, mikä on homman nimi. Tero Vesterisen laulama suomalainen joululauluklassikko, No onkos tullut kesä, soi cumbia-rytmien ryydittämänä niin vastustamattomalla poljennolla, että lämpötila kohoaa välittömästi trooppisiin lukemiin. No, senhän Kaihon Karavaani tunnetusti osaa. Kun perkussiopartio Aarne Riikonen & Sampo Haapaniemi – joista jälkimmäinen on myös levyn tuottaja – pistää tanssitusvaihteen päälle, haihtuu joulunvietosta turha raskasmielisyys. Ja nyt kun joulu täytyy joka tapauksessa viettää kotimaisemissa, on tällainen mielikuvamatkailu poikaa. Palmut huojuvat mielessä ja raikkaammat merituulet humisevat.
Mukana on toki perinteisempiäkin sävyjä, kuten Knipin rauhoittavasti laulama Valkea joulu (säv/san: Irving Berlin, suom. sanat Kullervo), joka joulun jenkkiläinen ikivihreä. Rocka Merilahden kitarat värittävät kuulaasti valkeaa hankea. Tai upeasti uudistetulla sovituksella soiva Tonttu, joka Jesse Kaikurannan laulamana tuo klassikkoon tuoretta nostetta. Jannika B:n laulama Avaruus (Lumiukko-animaatioelokuvan teema) on sekin tuoreen kuuloinen sovituksensa ansiosta.
Sampo Haapaniemen johdolla 11 solistia nousee Karavaanin kyytiin kukin vuorollaan ja kokonaisuus on ehjä. Konsepti on nerokas. Perinteikkäät laulut sovitetaan lattarimausteilla ja laitetaan sekaan sopivasti radioon sopivaa poppikastiketta – muttei liikaa – niin, että ollaan kuitenkin tällä vuosikymmenellä.
Ei niin hyvää, ettei jotain kritiikkiäkin. Kaikki solistit on valittu Universalin laarista, joka näyttäytyy vokalistien homogeenisyytenä. Toki myyntiäkin pitää miettiä, mutta nyt nuorekkaaseen, tv:stä tuttuun joukkioon olisi voinut tehdä säröä yllättävämpienkin solistien valinnalla. Toisaalta näin tavoitetaan myös ne uudet ikäpolvet, jotka eivät korvaansa joululevyille muuten lotkauttaisi.
Ilahduttavasti pari uuttakin laulua on kerhoon päässyt mukaan. Satin Circus -yhtyeestä tuttu Paul Elias (oik. Paul Uotila) haikailee kirjoittamassa laulussaan lapsuuden joulua. Tarttuvaa poppia, jossa on hyvää yritystä uudistaa joululauluperinnettä. Pidemmän korren vetää kuitenkin Mariskan Valkeen kaunis maa (san: Mariska; säv: Mariska, Jiri Kuronen, Rocka Merilahti, Sampo Haapaniemi). Sydäntä särkevä joulutragedia käsittelee rikkinäisen perheen joulun viettoa pienen tytön näkökulmasta. Syvästi mestari Gösta Sundqvistin suuntaan kumartava laulu tuo vakavammat sävyt mieleen. Joulu voi olla myös pelkoa ja pettymyksiä.
Itselleni eniten kolahti kuitenkin lapsuuden joululauluykkönen, Juice Leskisen Sika. Sen anarkistinen ote toimii yhä. Tuure Kilpeläinen on bändinsä kanssa tehnyt hienon version ylittämättömästä originaalista.
Neljäkymmentä vuotta vanhan laulun sanomassakin voi kuulla nyt eri merkityksiä. Kun Juice lauloi lopuksi: ”Kun loppuu aatto ja alkaa yö / ihminen on sitä mitä hän syö”, se oli pikemminkin toteamus, kuin syytös. Nyt, kun joulukinkku ei todellakaan ole joulupöydän selviö monessakaan kodissa, voi tuossa lausahduksessa kuulla myös moraalisen kysymyksen – mitä sinä olet ja edustat valinnoillasi?
Kaihon karavaani: "Kaihon Karavaanin joulu" (Universal, 2020)
