No johan pomppas… sanottaas täälä. Notta Kauhavalta taas kajahtaa! Matkasin heti päässäni, en päissäni, New Orleansin, Louisianan alueelle, kun laitoin tämän tupla-cd:n soimaan. Huh!
Albumi on nauhoitettu 19.5.2017 Blues Baltica -festareilla Saksassa. Mikä hienointa, vain kolme 21:stä kappaleesta on covereita, muuten ovat omia kappaleita.
Tämä Bluestrip-kokoonpano on Micke B, laulu, harppu ja kitara; Lefty Leppänen, kitarat ja laulu; Teemu Vuorela; rummut; Seppo Nuolikoski; basso, laulu; ja Timo Roiko-Jokela, perkussiot.
Onneksi yhtyettä ei mainosta enää pelkkänä bluesbändinä, koska se ei sitä ole. Micke ja yhtye esiintyvät edukseen niin Santana-vaikutteisen latinorockin kuin Raul Malonkin tyylisessä kantripoljennossa. Ja aivan yhtä kotonaan bändi on USA:n syvän etelän soundeissa, joista Gumbo Mama -kappale kumpuaa – toki sitä bluesia unohtamatta, josta esimerkiksi voisi olla vaikka ”Red Lightning Mama”.
Itselläni on aina tapana soitattaa sokkona näitä levyjä amerikkalaisille muusikko- ja musafani-ystävilleni. Tästä levystä tuli kommentteja tähän tapaan: ”This is surely an american roots band, from deep south…”
Joo niinpä niin, olipa mukava kertoa, notta syvästäpä etelästä hyvinkin, mutta Etelä Pohojanmaalta ja Suomesta !
Usein tupla-albumit ovat sellaisia, että toinen levy on hyvä ja toinen yskähtelee. No nyt ei ole niin, vaan huippukokonaisuus on kyseessä. Molemmat levyt soivat taidokkaan ammattimaisesti ja perinteisen tyylin mukaisesti. Vientituote tämäkin, ehdottomasti.
Yritin etsiä suosikkikappaletta tuosta ventistä… ei osaa valita, kun ne ovat kaikki hyviä. Toki kaikki edellisetkin Blue Strip -albumit ovat olleet hyviä, mutta tällä live-tuplalla kiteytyy se kaikki osaaminen, mikä Mickellä ja yhtyeellä on. Ryhmä on todella hitsautunut yhteen ja he tietävät mitä tekevät.
Ainoa miinustekijä on se, että yhtye on kotoisin Kauhavalta, eikä Seinäjoelta. Hah. Mollahan aika katehia näillämain.
Ei muuta kuin nauttimaan.
Micke Björklöf & Blue Strip , Twentyfive live at Blues Baltica, (HokaHey HHR1801, 2018)
