Mikko Iivanainen on kitaristi ja säveltäjä, jonka nimi tulee esiin monenlaisissa erilaisissa yhteyksissä. Mies on työskennellyt niin Tuomas Holopaisen kanssa Don Rosan kirjoittamaan Roope Ankan elämäntarinaan sävelletyllä levyllä, kuin Free Control -yhtyeessäkin vapaamman ilmaisun parissa. Nyt mies on julkaissut ensimmäisen soololevynsä Last Room. Levynteko on saatekirjeen mukaan ottanut aikaa kolme vuotta, mutta lopputulos todistaa, että laadukkaan kokonaisuuden aikaansaamiseksi aikaa kannattaa käyttää.
Levy on lähtökohtaisesti teemalevy joka luottaa tekijänsä sävellyksiin kitarasooloilun sijaan. Ja hyvä niin. Kitara saa toki tilaa, mutta tässä mennään sävellys edellä egoboostailun sijaan.
Sävellykset ovat maalailevia, elokuvallisia jopa. Kitara soi monipuolisesti ja jousisektio tuo sointikuvaan hienoja värejä, teemojen lisäksi. Erilaiset musiikilliset lähestymistavat ja erilaiset sointimaailmat ovat kuin eri näkökulmia Iivanaisen visiosta Last Room. Silti ne kuvaavat samaa paikkaa, mikä ja missä se sitten ikinä onkaan.
Matti Kervisen lausumat tekstit kappaleissa jaksottavat levyä ja ikään kuin työntävät kohti seuraavaa osuutta. Iivanainen soittaa itse monia soittimia ja lisäksi levyllä vierailee useita laulajia, jousikvartetti sekä rumpali Mikko Kaakkuriniemi ja perkussionisti Abdissa Assefa.
Iivanainen ei ole päästänyt itseään helpolla säveltäjänä ja sovittajana. Esimerkiksi levyn toinen raita ”From Dark to Light” on yli seitsenminuuttinen teos, joka kykenee pitämään otteessaan alusta loppuun.
Orkestrointi ja sovitukset voisivat olla helposti kompastuskivi ja kuuntelukokemus muodostua näin intensiivisiä tunnelmia luovan musiikin kohdalla raskaaksi. Tältä kuitenkin vältytään taitavalla sovittamisella ja kappaleet muodostavat yhtenäisen, tasaisen kokonaisuuden. Tai pitäisikö sanoa ehjän teeman?
Tyylilajia ei ole mielekästä ruveta sen kummemmin pohtimaan ja lyömään osastonumeroa päälle tälle levylle. Tämä on todella, todella hieno levy.
Kuunnelkaa niin tiedätte.
