Pääkirjoitus

|
  Musiikkimaailmassa on meneillään teknologinen vallankumous. En tarkoita nyt tietokonetta ja siihen liitettyjä laitteita, sillä alkuhämennyksen mentyä itse tietokone on ollut oleellinen osa myös sitä teknistä ympäristöä, jossa musiikkia luodaan ja äänitteitä tehdään. Tietokoneen käyttö on kuitenkin rajoittunut lähinnä studio- ja kotityöskentelyyn. Kovin harva raahaa täyttä settiä keikalle kosketinsoitinten jatkeeksi tai PA-laitteiston hallintaan. Tosin teatteritekniikan puolella taidetaan olla tässä suhteessa rock-rintamaa hieman edellä.

Tietokonetta ei suinkaan ole kaluttu loppuun, mutta sen nykymuoto on jo melko vakiintunut. Ohjelmat ja käyttöliittymät muistuttavat toisiaan ja yhdessä työympäristössä menestyneellä on hyvät mahdollisuudet pärjätä jonkin toisen systeemin kanssa, vaikka se olisikin koottu eri palikoista,

Suurempi muutos tullaan näkemään tietokoneen ulkopuolelle jäävien itsenäisten audiolaitteiden kohdalla, kun digitaalinen signaalinkäsittely mahdollistaa aivan uudenlaisten menetelmien käytön yhä halvemmalla. Yleispätevän räkkiprosessorin ei tarvitse olla enää vain kaikulaite tai ekvalisaattori. Se voi olla hyvin kumpaakin tai ihan jotakin muuta - joka keikalla aina tarpeen mukaan.

Kokonaiset digitaalisesti sommiteltavat äänentoistojärjestelmät ovat jo käytössä monessa kongressikeskuksessa tai konserttisalissa, joissa asiaan perehdytetyt henkilöt hallitsevat systeeminsä salat. Järjestelmän yhdessä päässä ovat mikrofonit ja toisessa päässä vahvistimet kaiuttimineen. Siinä välillä on vain valtava laskin, jolta tilataan tilaisuuden luonteeseen sopiva määrä mikserikanavia, dynamiikkaprosessoreita, taajuuskorjaimia, viiveitä ja niin edelleen.

Sama teknologia siirtyy yhä kiihtyvällä vauhdilla myös edullisemman hintaluokan laitemaailmaan, jolloin laitteen käyttäjä on yhä useammin rivimuusikko tai miksaaja. Ja rivimuusikoita tai miksaajiahan ei kukaan kurssita yksittäisten räkkilaitteiden tai digitaalimiksereiden käyttöön. Silloin käyttöliittymien on syytä olla yleistasolla ymmärrettäviä ja myyjänkin tulee hallita tuotteensa niin, että osaa myös opastaa asiakastaan. Kunnollinen manuaali pitäisi luonnollisesti olla ja mieluiten kotimaiselle käännettynä. Ja sitten vielä käyttäjän pitäisi jaksaa perehtyä oppaaseen.

Kuten aina, murrosvaihe tulee olemaan hankala ja syitä on monia. Uusi teknologia ei ole koskaan alusta saakka täydellisessä toimintakunnossa, mutta lupaukset ovat yleensä huimia. Alan konkarit pitäytyvät monesti mielellään vanhoissa luottotyökaluissa niin pitkään kuin mahdollista. Nuori polvi taas työntää näppinsä useimmiten varsin hanakasti tuvan uusimmalle näppäimistölle ja sukeltaa suin päin mullistuksen sydämeen. Missä nämä kaksi kohtaavat - siellä itävät jonkinasteisen konfliktin ainekset. Silti perusasetelma on pohjimmiltaan muuttumaton: edelleen halutaan luoda, esittää ja tallentaa musiikkia, joka toivottavasti saa jotakin liikahduksia aikaan kuulijan sisikunnassa. Siksi innokkainkaan nuori teknologiavirtuoosi ei voi mitätöidä vanhemman taiteenveljen kokemusta, eikä mittavakaan kokemus voi tehdä tyhjäksi teknologian kehitystä. Jonkinlainen sopusointu aran empimisen, terveen skeptisyyden ja visionäärisen innokkuuden välillä olisi saavutettava.

Sitä etsiskellessä sopii paneutua vaikkapa tämänkertaiseen Riffiin. Esillä on teknologian viimeisimpiä uutuuksia ja inhimillisiä näkemyksiä. Viihdy lehden parissa!

Lauri Paloposki,
päätoimittaja