Australialaiskitaristi Frank Gambale tunnetaan yhtenä jazzin arvostetuimmista ja teknisesti taitavimmista soittajista. Vilkaisu ansioluettoeloon hälventää epäilykset: Gambale on soittanut muun muassa Chick Corean, Allan Holdsworthin ja Virgil Donatin kanssa…
Taitojensa ja ahkeran työnsä ansiosta Gambale on päässyt kiertämään ympäri maailmaa. Haastattelun aikaan hän on juuri palannut kiertueelta ja ehtii hengähtää tovin ennen kitaralaukun pakkaamista seuraavaa lähtöä varten.
– Viisi viikkoa on pitkä aika kiertueelle, mutta minulla oli valtavan hauskaa, ja soitimme todella monille ihmisille. Keikat olivat enimmäkseen loppuunmyytyjä, joten olen erittäin tyytyväinen. Ehdin viettää nyt kotona kolmisen viikkoa ennen kuin lähden takaisin tien päälle.
Matkalaukkua ei Gambalen kannata varsinaisesti siis purkaa. Ainoastaan kitara otetaan pois laukustaan lomallakin, sillä kitaristi ei pysty olemaan erossa soittimestaan.
Keikkojen määrä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Muusikoita pahoin kohdellut pandemia on käsitelty mediassa ja haastatteluissa jo puhki, mutta aiheelta ei välty Gambalenkaan kohdalla, sillä korona jätti jälkeensä erilaisen maailman.
– Monet asiat ovat muuttuneet. Lentoyhtiöt näyttävät kaksinkertaistaneen hintansa. Lentoyhtiöiden matkatavaramaksut ovat nousseet kattoon, ja ne veloittavat nyt kaikesta enemmän, jopa käsimatkatavaroista!
Näistäkin ongelmista huolimatta Gambale pistäytyi myös Suomessa konsertoimassa maaliskuussa. Lisäksi kitaristi piti klinikan, jota tulikin seuraamaan moni tiedonnälkäinen soittaja. Suhde Suomeen on australialaismuusikolla hyvin myönteinen.
– Suomessa konsertoiminen on ollut aina loistavaa. Yleisö on innostunutta ja he kohtelevat minua todella hyvin. Rakastan sitä, kun ihmiset ovat kunnioittavia ja arvostavat musiikkia.
Ei ole ihme, että tällaiset kuulijat ovat Gambalen mieleen. Hänelle innostuneisuus on yksi tärkeimmistä asioista, joita muusikolla voi ja täytyy olla. Ilman aitoa innostusta musiikista puuttuu jotain, vaikka soittaja olisi teknisesti kuinka hyvä tahansa. Gambale on itse säilyttänyt kyseisen ominaisuuden ja sen ansiosta hän on nauttinut työstään ja jaksanut tehdä sitä pitkään.
Valikoivaa yhteistyötä
Tuota kaivattua asennetta ja samalla ennakkoluulottomuutta löytyy myös suomalaismuusikoista. Kitaristi ja säveltäjä Markus Venehsalo lähestyi Gambaletta yhteistyön merkeissä, ja normaalisti hyvin valikoiva veteraanimuusikko lähti mukaan projektiin. Lopputuloksena syntyi kappale ”Projekt 13”.
– Saan jatkuvasti tarjouksia soittaa levyillä ympäri maailmaa. Olen kuitenkin valikoiva. Projektissa on oltava jotain, joka mielestäni ansaitsee nimeni sen kylkeen. Suostun, jos kyseessä on todella hyvää musiikkia ja artisti on selvästi lahjakas. En soita missään vain siksi, että pyydetään.
Ilman internetiä olisi hyvin todennäköistä, että Venehsalon ja Gambalen yhteistyö ei olisi koskaan toteutunut. Gambale suhtautuukin netin tuomiin mahdollisuuksiin erittäin myönteisesti. Hän itse pystyy ylläpitämään verkossa omaa musiikkikouluaan, jota varten on nauhoittanut lukuisia opetusvideoita ja tehnyt paljon hyödyllistä materiaalia niille, jotka haluavat oppia häneltä.
Opettaminen on Gambalelle tärkeä asia. Ei ainoastaan tulonlähteenä, vaan filosofisella tasolla. Hänen mielestään modernia musiikkia vaivaa liukuhihnamentaliteetti – kappaleet kuulostavat toisiltaan, eikä musiikillista seikkailua esiinny entiseen tapaan.
– Meneillään on yksi niistä kausista, jolloin kaikki musiikki tuntuu niin manipuloidulta, tai sitten leikkaa ja liimaa -metodilla tehdyltä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Gambale odottaisi kaiken musiikin olevan teknisesti haastavaa. Välillä häntä huvittaa se, miten moni lähestyy häntä yhteistyön merkeissä vain siksi, että hänet tunnetaan teknisestä taituruudestaan ja kadehditusta sweep picking -tekniikastaan. Mies ei pistäisi pahaksi, vaikka häntä lähestyttäisiin myös toisenlaista musiikkia varten.
– Saan soitettavakseni todella monimutkaista musiikkia, joka on mielestäni hienoa ja haastavaa. Se ei siis ole minulle ongelma. Kyllä he oikean miehen luo tulevat. Mutta olisin positiivisesti yllättynyt ja iloinen, jos minulle tulisi ehdotuksia vaikka jonkun tunnetun pop-artistin suunnalta.
Gambale ei suinkaan halua olla vanha mies, joka pui nyrkkiä ilmaan kiroten kaikkea modernia. Hänellä on hyvä syynsä modernin musiikin liukuhihnamentaliteetin kritisoimiseen – arvostus ja intohimo musiikkia kohtaan. Se on hänen syynsä myös opettamiseen, sillä se on tapa vaikuttaa suoraan musiikin tulevaisuuteen ja ihmisten arvostukseen taidetta kohtaan.
– Motivaationani ihmisten opettamiseen on standardin nostaminen, koska se laskee koko ajan. On paljon hienoja nuoria artisteja ja paljon hienoja pop-artisteja, mutta usein olen yllättynyt siitä, miten vähän informaatiota joissakin kappaleissa on. Ajattelen, että meidän ei tarvitse vajota niin alas. Historian aikana on ollut suuria artisteja, jotka ovat olleet hyvin suosittuja eivätkä ole tinkineet musiikillisesti mistään.
Yksinkertainen on yksinkertaista
Informaation puutoksella Gambale tarkoittaa, että kappaleissa toistuvat usein samat melodiat, ja että ne rakentuvat muutaman, koko kappaleen läpi kulkevan diatonisen soinnun varaan. Lisäksi Gambale suree Stingin tavoin bridge-osioiden häviämistä kappaleiden rakenteista.
Sille on syynsä, miksi Gambale ajattelee näin. Hän kertoo nuorena pysähtyneensä analysoimaan omaa suosikkimusiikkiansa tarkoituksenaan selvittää, miksi hän piti juuri siitä musiikista eikä jostain muusta. Pohdiskelun tuloksena Gambale tajusi, että usein juuri musiikin harmonia sai hänet kiinnittämään kappaleeseen huomiota. Kunnianhimoinen harmonia kun toimii itsessään tarinankerronnallisena elementtinä.
– Siinä musiikissa osat olivat erilaisempia. Ne olivat rikkaampia, ja niissä oli enemmän sisältöä. Ja yleensä asialla oli joku, joka oli yleisesti ottaen loistava muusikko. Hänen täytyi olla, jotta hän pystyi luomaan niin mielenkiintoisia juttuja. Ja niinpä sydämeni meni siihen suuntaan. Seurasin aina suurimpia muusikoita, jotka pystyin löytämään. Se herätti todella halun tutkia heidän musiikkiaan. Sitä kautta opin ymmärtämään, mitkä seikat herättivät huomioni, korvani, iloni ja rakkauteni heidän musiikkiinsa.
Kuten mestarit ennen häntä, myös Gambale pitää kuuntelemista tärkeimpänä asiana muusikolle. Vaikka hän onkin tehnyt jo pitkään opetusvideoita ja tarjoaa kaikenlaista materiaalia omassa nettikoulussaan, ei musiikkia voi ymmärtää tai oppia kuuntelematta. Jazz erityisesti on tyylilaji, joka on kulkenut muusikolta toiselle äänitteiden kautta.
– Minulle on aina tärkeää mennä lähteelle ja kuunnella alkuperäinen äänite. Minua hämmästyttää, kuinka monet jazzia opettelevat nuoret eivät ole koskaan kuulleet alkuperäisiä sävellyksiä kappaleista, joiden nuotteja selaavat Real Bookista. He eivät ole koskaan kuulleet [Wayne Shorterin] ”Speak No Evilia” tai kuunnelleet Stella by Starlightin alkuperäistä levytystä. Miten voi todella ymmärtää kappaletta tai sen tunnetta kuuntelematta alkuperäistä äänitettä?
Jotta musiikin standardeja voi nostaa, täytyy siis muusikolla olla ennen kaikkea intohimoa ja kunnioitusta musiikkia kohtaan. Hänen täytyy pitää korvansa höröllä ja ahmia tietoa itseensä kuunnellen sitä, mitä on tehty ennen häntä.
Kuuntelemalla ja analysoimalla myös Gambalesta on tullut juuri se muusikko, joka hän nyt on. Matkalla on ollut toki monta vahvaa mentoriakin, kuten Chick Corea, mutta mutta ilman sitä alussa mainittua ja edelleen voimissaan olevaa innostusta ja rakkaussuhdetta musiikkiin ura tuskin olisi kantanut näin pitkälle. Nyt Gambale on monien esikuva ja mentori edeltäjiensä tapaan.
– On todella upeaa, että olen vaikuttanut moniin samoin, kuten moni on vaikuttanut minuun. Se on sukupolvien välinen asia. Seisomme ennen meitä tulleiden jättiläisten harteilla. Se on ihmisen historiaa. Me kaikki opimme toisiltamme ja yritämme viedä soihtua eteenpäin. Nuoret tekevät nyt juttuja, jotka ovat teknisesti aivan mielettömiä. Heti kun heidän musiikillinen kypsyytensä vastaa tekniikkaa, on lopputuloksena ilotulituksia.
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2023. Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemisen eri puoliin syventyviä haastatteluita ja muita artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
