K - niin kuin…

Korona. Asia, joka on keväästä 2020 lähtien koskettanut tavalla tai toisella käytännössä kaikkia musiikki- ja tapahtuma-teollisuusalalla työskenteleviä ihmisiä ja aiheuttanut heille niin taloudellista kuin henkistäkin ahdinkoa. Miten tilanteessa ovat luovineet äänimestari, muusikko ja ohjelmatoimistoyrittäjä?

Iltapäivällä 12.3.2020 Finlandia-talon äänimestari Jari Aho istui työpaikkansa IT-koulutuksessa. Koulutuksen hyöty jäi kyseenalaiseksi, sillä samaan aikaan oli meneillään hallituksen korona-aiheinen tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin muun muassa yleisötapahtumia koskevista rajoituksista.

Image

– Ei siitä koulutuksesta kenellekään mitään jäänyt päähän, kun kaikki seurasivat tiedotustilaisuutta, Aho muistelee.

Tiedotustilaisuuden ja voimaan tulevien rajoitusten vaikutus oli nopea.

– Kyllä se vaikutti ihan saman tien. Markkinoinnin ja myynnin ihmisten puhelimet rupesivat piippaamaan aivan välittömästi. Siinä sitä ihmeteltiin, että mitä tehdään.

Suurin osa tilaisuuksista siirrettiin syksyyn. Kevät on Ahon mukaan Finlandia-talossa kiireistä aikaa muun muassa siksi, että talo on suosittu yhtiökokousten pitopaikka. Viimeisintä järjestettyä suuren yrityksen yhtiökokousta varten buukattuna oli koko talo. 1 700 hengen Finlandia-sali oli varattu kokouksen ydinryhmälle, minkä ohella tilaisuus striimattiin pienempiin tiloihin ympäri taloa ja talon ulkopuolelle, jotta kymmenen hengen kokoontumisrajoituksesta saatiin pidettyä kiinni. Lopulta paikalle saapui vain pari rohkeaa osallistujaa. Tapahtumien uudelleensijoittelun jälkeen edessä olivat henkilöstön lomautukset.

– Aika pian meille lyötiin kaikille kolmen kuukauden lomautuslaput käteen, Aho kertoo.

Finlandia-talon pestinsä ohella Aho on jo vuodesta 2004 ollut mukana Casino Helsingin showtuotannoissa. Kevään kausi jäi koronan myötä kesken.

– Se lopahti aivan tyystin, ja bändi haki kamansa pois, Aho sanoo.

Ulkomaankiertueelta tyhjän päälle

Image

Koronapandemian puhjetessa muusikko Henri Lindström oli kiertueella laulaja-lauluntekijä Alex Cameronin yhtyeen rumpalina. Helmikuun lopusta maaliskuun alkuun kestänyt kiertue risteili Australiassa ja Uuden-Seelannissa. Ne olivat koronan viimeisten leviämismaiden joukossa.

– Jo silloin, kun olin lähdössä Helsingistä, mediassa puhuttiin tilanteesta, ja mietitimme, tuleeko se vaikuttamaan keikkoihin. Lentoni Singaporen kautta Sydneyyn peruuntuivat, mutta yllättäen minut saatiin perille toista reittiä pitkin. Lensin Hongkongin kautta enkä edes myöhästynyt hirveästi, Lindström kertoo.

– Siellä sitten seurasimme ihmeissämme uutisointia siitä, mitä tapahtuu Euroopassa ja Jenkeissä. Ei sitä tajunnut, miten intensiiviseksi tilanne menee. Meillä kuitenkin kävi hyvä tuuri keikkoja kanssa.

Lindström, Cameron ja muu bändi ehtivät juuri soittaa Australian-keikkansa ja olivat matkalla Uuden-Seelannin puolelle, kun tieto julkisten kokoontumisten kieltämisestä Australiassa tuli. Sama tapahtui Uudessa-Seelannissa: kun viimeinen keikka Aucklandissa oli soitettu, annettiin määräys kaikkien julkisten tilaisuuksien perumisesta.

Lindström jäi joksikin aikaa Aucklandiin ja mietti, miten kotiinpaluu mahtaa onnistua. Paluu Helsinkiin sujui hyvin, mutta työn kannalta alkoi jo näyttää selvältä, mitä kohden oltiin menossa.

– Meidän oli tarkoitus soittaa kiertue Euroopassa ennen festarikesän alkua. Sitten oli festarikeikkoja, muun muassa Roskilde, ja syksylle 2020 suunniteltu kiertue Yhdysvalloissa. Hyvin nopeasti se kaikki peruuntui, ja jo ennen kuin oli tullut mitään virallista ilmoitusta esimerkiksi Roskilden peruuntumisesta, me tiesimme, että ei se tule onnistumaan, Lindström toteaa.

Reilut sata keikkaa vuosittain ulkomailla soittava Lindström on muusikontyönsä ohella opiskellut viime vuodet taidehistoriaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui helmikuussa.

– Aiemmin oli sellainen tilanne, että vaikka keikoista olisikin ollut joitain kuukausia taukoa, niin minulla oli aina koulu. Nyt olen ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan tilanteessa, että minulla ei ole yhtään mitään. Putosin kyllä aivan tyhjän päälle.

Kahdesta viikosta koko kesään

– Se näkyi samana päivänä, sanoo ohjelmatoimisto Piikkikasvi Agency Oy:n ohjelmamyyjä, yrittäjä Kari Pössi.

Piikkikasvin artisteihin kuuluvan Neljä Ruusua -yhtyeen oli tarkoitus aloittaa kevään keikkakiertueensa maaliskuun 13. päivä. Bändi odotteli valmiina lähtöä Tampereelle, kun illan keikka peruuntui. Sitten peruuntumisia alkoi tulla lisää.

Image

– Ensin peruttiin pari viikkoa, että ”kyllä se siitä sitten”. Keikkoja siirrettiin syyskuulle, ja osa saatiinkin tehtyä, mutta koko kesähän meni täysin nurin, Pössi kertoo.

– Neljän Ruusun osalta juuri laskin, että tämän vuoden saldoksi tuli yhdeksän keikkaa ja niitä peruuntui ehkä viitisenkymmentä. Ja samaa jälkeä Popedat ja kaikki.

Kesä on festareineen monelle keikkailevalle muusikolle taloudellisesti erityisen tärkeä. Pössi on nähnyt, miten koronan aikaansaama keikkakato on aiheuttanut muusikkopiireissä useita ”henkilökohtaisia tragedioita”. Piikkikasvin omasta liikevaihdosta pandemia vei hetkessä yli 90 prosenttia, ja yrityksen kaikki palkatut työntekijät ovat olleet lomautettuina.

– Se on tietysti hyvä puoli, että me olemme olleet nyt yli 30 vuotta toiminnassa emmekä heti ole kaatumassa. Mutta liikevaihdot ovat myös yli 30 vuotta nousseet koko ajan, ja nyt tuli sellainen tasoitus, Pössi toteaa.

Valoa tunnelin päässä

Jari Aho käytti lomautusaikaansa muun muassa isyysvapaiden ja kesälomien pitämiseen. Syksyn mittaan joitakin Finlandia-talon keväällä peruutettuja konsertteja on saatu pidettyä tilanteen edellyttämin turvajärjestelyin, ja talon vuonna 2022 alkava perusparannus työllistää myös ääni- ja tekniikkapuolen ihmisiä.

– Ufon Laulukerho on pyörinyt, samoin striimijuttuja ja hyb-ridikokouksia on ollut koko ajan, muttei tietenkään täystyöllisyyttä missään nimessä, Aho kertoo.

– Jos tilinauhaa katsoo, niin kyllä siitä tällä hetkellä puuttuu reilu puolet, ja siitäkin iso osa on kunnossapitoa, joka jäi kesällä tekemättä. Yleensä kesä on hiljaista aikaa, jolloin on pistetty paikat minttiin kuntoon seuraavaa kautta varten. Voisi sanoa, että enemmänkin olisi hommia kuin mitä annetaan tehdä.

Syksyn tullen Casinon keväällä kesken jäänyt showkausi saatiin vietyä loppuun. Pikkujoulukauden showsesonki on vielä tätä kirjoittaessa edessä, ja joitakin iltoja on jouduttu perumaan vähäisen kysynnän vuoksi. Aho näkee kuitenkin positiivisia merkkejä ja on luottavainen tulevaisuuden suhteen.

– Kyllä sen ihmisistä huomaa, että kun he pääsevät kuulemaan livemusaa, niin he ovat siitä ihan liekeissä. Ja kun itse pääsin tauon jälkeen miksaamaan livebändiä, niin mietin, että tämä on oikeasti aika mukavaa ja tätä voisi vaikka tehdä enemmänkin, hän sanoo.

– Kyllä mä uskon, että tästä selvitään. Vaimoni palaa äitiyslomalta takaisin töihin vuodenvaihteen jälkeen, joten tavallaan meidän perheen perustoimeentulo on sitä kautta turvattu. Enkä usko, että tämä enää niin poseen voi mennä kuin oli.

Pandemian pitkät jäljet?

Koronarajoitusten astuttua voimaan ja tilanteen kokonaisvaltaisuuden valjettua Henri Lindström kertoo olleensa aluksi ”sokissa”.

– Minulla meni keväästä pari kuukautta niin, että näin joka yö painajaisia. Mietin aluksi, että eihän tässä mitään mahda ja on turha panikoida, mutta tajusin jälkikäteen, että näin painajaisia, koska olin niin stressaantunut, Lindström kertoo.

Lindström pohti, mistä voisi saada taloudellista tukea keikkojen tuomien tulojen tauottua äkillisesti. Lindströmillä on toiminimi, joten Kelan ja työvoimaviranomaisten piirissä hänet lasketaan yrittäjäksi. Poikkeusoloihin liittyen yrittäjille tarjottiin mahdollisuus hakea työmarkkinatukea, ja sitä haki myös Lindström.

– On sikäli vitsikästä, että en tiedä, kuinka yrittäjänä minua voidaan pitää. Käytännössä olen perustanut toiminimen vain sitä varten, että saan laskuttaa Suomessa joitain keikkoja vuosittain. Olen määrällisesti saanut toiminimeni kautta tuloja viimeisen parin vuoden aikana joitain satoja euroja. Suurin osa muusikkouteen liittyvistä tuloistani ei tule toiminimen kautta, Lindström kertoo.

Työmarkkinatuen lisäksi Lindström sai keväällä kuukauden mittaisen työskentelyapurahan Musiikin edistämissäätiöltä.

– Mä olen tosi kiitollinen, että sain sen, mutta eihän se käytännössä mitään ratkaise. On hienoa, että apurahoja on olemassa, mutta ne eivät ole ratkaisu tähän tilanteeseen. Niiden avulla voi ikään kuin lykätä tuomiopäivää kuukaudella tai kolmella kuukaudella – ne ovat jonkin vääjäämättömän lykkäämistä, Lindström pohtii.

Pääasiassa ulkomailla työskentelevänä muusikkona Lindström ei ole erityisen optimistinen tilanteen ennalleen palautumisen suhteen, vaikka pandemia maailmalla rauhoittuisikin.

– Jos puhutaan muusikkona kiertämisestä ulkomailla, niin mietin, millä tavoin nämä tapahtumat vaikuttavat koko kulurakenteeseen, miten esimerkiksi lentämiseen ja logistiikkaan liittyvät kustannukset tulevat muuttumaan jatkossa. Ylipäätään minusta tuntuu, että kun täällä Suomessa voidaan luopua maskeista ja alkaa järjestää keikkoja, se meidän työntekijöiden todellisuus ei ole vielä ennallaan. Että tulee olemaan jälkiseuraamuksia, välillisiä vaikutuksia, joiden kanssa tullaan kamppailemaan vielä tosi pitkään, Lindström sanoo.

Kaikkeen on varauduttava

Ohjelmatoimiston arjessa katse on pääsääntöisesti jo pitkällä tulevaisuudessa. Kari Pössi kertoo, että Piikkikasvissa on tehty pandemian ajan töitä tulevien kausien suunnittelun parissa. Ensi kevään ja kesän ohjelman rakentaminen on täydessä käynnissä ja syksykin työn alla. Myös ensimmäiset merkinnät vuodelle 2022 on jo tehty. Lisäksi Piikkikasvissa on keväästä alkaen avustettu firman artisteja avustushakemusten tekemisessä ja kirjoitettu niihin liittyviä lausuntoja sekä pyritty löytämään heidän tukemisekseen erilaisia taloudellisia järjestelyjä.

Korona on muuttanut työtä siten, että suunnittelussa on otettava huomioon aiempaa useampia vaihtoehtoja. Tilanne tapahtumarajoitusten suhteen saattaa muuttua nopeastikin.

– Esimerkiksi ensi kevään tilanteesta ei tiedetä vielä mitään, joten konserttisalikiertuetta varten joudutaan tekemään tavallaan kolme erilaista suunnitelmaa kaiken varalta, Pössi toteaa.

Talven ja kevään osalta ohjelmatoimiston keikkakalenteri näyttää kaikesta huolimatta täydeltä. Suosiotaan kasvattaneet striimatut konsertit, joulujuhlat ja muut tapahtumat ovat luoneet kysyntää. Pössi veikkaa, että jatkossa striimaus tulee säilymään, mutta ei korvaamaan livetapahtumaa tai festivaalia.

Tulevaisuutta Pössi ei lähde ennustamaan, mutta on toiveikas.

– Toivon, että tapahtuu sama kuin tänä vuonna, eli että virus laantuu kesäksi. Sitten, kun tilanne alkaa tasoittua, niin veikkaan, että aika nopeasti palataan siihen, mitä on ollut aikaisemmin. Ihmisillä on kuitenkin taipumus pyrkiä normalisoimaan olot mahdollisimman nopeasti, hän sanoo.

Katse mediaan

Niin Aho, Lindström kuin Pössikin ovat sitä mieltä, että koronasta tarvittaisiin enemmän johdonmukaista ja faktoihin perustuvaa uutisointia.

– Paljon puhutut ravintoloiden aukioloajat tai vastaavat rajoitukset eivät ole ongelma vaan se, että ihmiset eivät uskalla lähteä tapahtumiin eivätkä ostaa lippuja, Pössi sanoo.

Pössi kertoo, että tällä hetkellä noin 20–30 prosenttia lipun ostaneista jättää lippunsa käyttämättä huolimatta siitä, että tilaisuudet on toteutettu vastuullisesti kaikki turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen.

– Kevät ja kesä menivät aika nappiin viestinnän suhteen, mutta sitten tuli näitä muutamia dramaattisia kommentteja. Muun muassa eräskin ministeri sanoi, älkää menkö tapahtumiin – siihen loppui lipunmyynti. Hämmästelen, että kun THL:ltä ja muualtakin tulee selkeää kommenttia, niin silti joku aina sooloilee ja kertoo jotakin muuta. Ja siihenhän iltapäivälehdet mielellään tarttuvat, ja sitten saadaan paniikki aikaiseksi.

Lindström on samoilla linjoilla.

– Tautia väheksymättä tuntuu, että se, mihin kaikki on sairastuneet, on pelko. Median osuus ei ole siinä varmastikaan ihan mitätön, hän sanoo.

Aho kiittelee, että tapahtumateollisuuden työllistävä vaikutus ja taloudellinen merkitys tunnustetaan jo, mutta uutisointi keskittyy hänenkin mielestään liikaa klikkiotsikoiden hakemiseen.

– Tämän päivän Hesarissa kerrottiin, että puhallinsoitto on vaarallista. Kyllä siitä, että joku pitää poliittista puhetta jossain pylväänjuuressa, lähtee enemmän aerosoleja kuin puhallinsoitosta, Aho toteaa.

– Keskustelu myös pyörii tosi paljon keikkojen ja viihteen ympärillä, ja totta kai – kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja. Mutta syrjään jää se kaikki, mitä muuta ihmiset tekevät duunissa: käyvät messuilla ja kokouksissa ja mitä kaikkea tähän kuuluukaan.

Täsmärajoituksia ja positiivista signaalia

Miten koronakriisissä kamppailevia toimijoita ja koko alaa sitten voitaisiin parhaiten tukea, ja kenen tehtävä se on?

Aho kaipaa rajoitusten täsmällisempää kohdistamista.

– Kyllä rajoituksissa varmaan paikallisuus ja täsmäiskuhomma olisi kaiken järkevintä. Ja sitten sen selvittäminen, mistä tartunnat oikeasti ovat lähtöisin. Kun ihmiset tulevat päiväsaikaan Finlandia-taloon esimerkiksi pitämään kokousta, niin melko turvallista puuhaahan se nyt on. Rajoitukset täytyisi pitää harkiten minimissä. Lounaspaikat ja yökerhot ovat eri asia, vaikka ei voida sanoa, että yökerhotkaan olisivat mitään koronalinkoja.

Yksittäisistä tuen tarvitsijoista Aho nostaa esiin yksinyrittäjät.

– Varmasti he ovat eniten pulassa ja kaipaisivat tukea. Eräs kollega – taatusti ammattilainen ja hyvin työllistetty – avautui saaneensa verottajalta ensin sellaista signaalia, että odotellaan, että ei tässä ole mitään hätää, Mutta kun meni 2–3 kuukautta, oli verottaja yhtäkkiä hakemassa konkurssiin. Kyllä verottajalla on aikaa odottaa pikkuyrittäjän rahoja. Ei kuitenkaan puhuta mistään sadoista tuhansista vaan tavallaan kuitenkin pikkurahoista, Aho toteaa.

Pössillä on Ahon kanssa samankaltaisia ajatuksia rajoitusten kohdentamisesta.

– Toivoisin, että tapahtumaravintolat luokiteltaisiin omaksi ryhmäkseen. Ne ovat paikkoja, joiden ensisijainen tavoite on selkeästi tapahtuman ja musiikin esittäminen enemmän kuin alkoholin myynti, Pössi sanoo.

– Kaikkein tärkeintä meille olisi kuitenkin nimenomaan positiivinen signaali, että pääsisimme palaamaan normaaliin. Tämä edellyttää oikeanlaista viestintää. Ohjelmatoimistopuolella ei mitään tukea niin hirvittävästi tarvita, mutta muusikoille ja teknikoille sitä olisi tärkeää saada. He ovat vielä isommassa pulassa kuin me, hän jatkaa.

Lindström hakee esimerkkejä ulkomailta.

– Suomessa on käyty keskustelua kansalaispalkasta, ja joku sellainen voisi toimia tällaisessa tilanteessa. En väitä olevani talouden asiantuntija, mutta vastaava järjestelmä toimii jo monissa valtioissa. Se olisi valtavan suuri apu, hän pohtii.

– Ja esimerkiksi Saksassa pykättiin reaktiona koronaan taiteilijoille ja kulttuuriväelle suunnattua peruspalkkaa. Jotakin tällaista tilanne vaatisi. Ei voida olettaa, että kun tulee seuraava ”korona”, niin kulttuuriala vain lakkaa olemasta – ei sellaista vaihtoehtoa ole, Lindström kiteyttää.

•••