Haastattelun hetkellä (2014) Lauri Porra viimeisteli kolmatta soololevyään, laati teosta orkesterille ja bassokitaralle sekä valmistautui levytyssessioon Stratovariuksen kanssa. Tässä jutussa pureudutaan säveltäjä-Porraan, ja saadaan myös selville, mitä tapahtui siivouskomerossa.
Porralle oli juuri tulossa yksi elokuvamusiikin sävellysprojekti, mutta säveltäjyys liukui toisaalle rahoituskuvioiden takia. Jos elokuvalla on kansainvälistä rahoitusta, tekijät pitää usein sopimusteknisistä syistä etsiä maasta josta raha tulee.
Tilanne ei kuitenkaan miestä harmita, sillä muutenkin riittää niin paljon sävellettävää ja tekemistä. Hän sanoo olevansa harvinaisen onnekas, kun työsarka muodostuu monista mielenkiintoisista jutuista.
– Kaiken alku ja loppu on tietysti musiikki, se on muusikkouden ja säveltäjyyden ytimessä. Mutta kyllä tähän kaikkeen liittyy myös muuta kivaa, kuten matkustamista ja yhteistyökuvioita huipputyyppien kanssa.
Soimisen ymmärtäminen
Lauri Porra tunnetaan ehkä parhaiten Stratovariuksesta. Hän on kuitenkin myös säveltänyt paljon televisioon sekä elokuviin. Viimeisimpiä tv-töitä oli Elämää suurempaa sekä Tappajan näköinen mies. Uusin elokuva on Kaappari viime vuodelta.
– Uskon että jokaisella säveltäjällä on joku vahva instrumentti. Säveltäjä oppii ensin, miten joku soitin soi, ja alkaa ymmärtää, että kaikilla soittimilla on kyky mennä syvälle.
Sellistinä aloittanut Porra on vienyt basson soiton uusiin ulottuvuuksiin. Instrumentalistina hän myös keräilee harvinaisia soittopelejä ja soittaa esimerkiksi kiinalaista guzhengia.
– Vaikka minulla on intohimo kielisoittimiin sinänsä, niin on näillä eksoottisilla instrumenteilla myös käytännöllinen puoli.
Esimerkiksi Tappajan näköisessä miehessä venäläinen musiikki ei suinkaan synny balalaikasta vaan etelä-amerikkalaisesta kielisoittimesta charangosta. Ja kun kantele on piintyneen karikatyyrinen, tuloksesta saa sopivan vieraannutetun kun vetäisee sen guzhengilla.
– Esimerkiksi sitar on leimaantunut psykedeeliseen hippimusaan, joten käyttäisin soitinta varoen, jos pitäisi säveltää jotain intialaista.
Osviitat ja suuntimat
Jos nyt mennään käytäntöön, miten lähdet liikkeelle elokuvasäveltämisessä?
– Teen usein etukäteen jotain käsikirjoituksen perusteella. Saatan pyytää yksittäisiä kuvia setistä, joista näen värejä ja lavastusta. Kaivan esiin asioita, joista saan osviittaa työlle.
Viitat eivät kuitenkaan aina näytä oikein, vasta leikattu elokuva antaa oikean käsityksen, ja siinä kohtaa joutuu usein muuttamaan kurssia.
– Vaikka kaikkea etukäteen sävellettyä ei voi käyttää, se on siitä kivaa, että sitten on pöytälaatikossa kaikenlaista.
Porra säveltää kotonaan, mutta tuottaa toisaalla. Tarkalleen ottaen parilla studiolla, joissa hän käyttää erilaisia tiloja, soittajia, äänittäjää ja tarpeen mukaan miksaajaa apuna.
– Joskus nuotinnan itse, joskus käytän orkestrointiapua.
Demo valmistuu. Sen jälkeen Porra buukkaa ryhmän soittajia. Lauri Porralta käy äänitys, editointi, miksaus ja joskus myös masterointi, mutta kustannusten niin salliessa hän käyttää parhaita tietämiään ammattilaisia.
– Jos yrittäisin siirtää useampia työvaiheita kotiin, se tapahtuisi yleisen laadun kustannuksella.
Luovuuden illuusiosta
Porra määrittelee säveltämisen käsityöläisyydeksi, ammattitaidon käyttämiseksi.
– Luovuutta suurennellaan, eikä nähdä tehtyä työtä. Tietysti joskus tulee inspiraatioita, mutta yleensä ihmiset mystifioivat luovia töitä turhaan. On harhaa, että taiteilijuus olisi jotenkin korkealentoisempaa kuin siivoaminen. Molempia voi tehdä yhtä huolellisesti tai toisaalta hutiloiden.
Tosiammattilaiset eivät Porran mukaan koskaan puhu lahjakkuudesta, vaan työstä. Kyse on nimittäin pohjimmiltaan siitä, että on nähty vaivaa, opiskeltu, tehty työtä ja hyvä tulos syntyy lopulta pieteetillä.
– Joku saattaa hioa pikkuriikkistä yksityiskohtaa päiväkausia, ja se erottaa huipputyypin muista.
Itse säveltäminen voi alkaa vaikka siitä, että Porra kokeilee eri soittimia ja löytää sitä kautta uusia ideoita.
– Joskus homma lähtee sävellyksen pituudesta. Alan laskea rytmiä. Esimerkiksi 30 sekunnin mainoksessa voi kokeilla miten tahtiparit jakautuvat kestolle.
Porra menee loppumiksaukseen, jos pääsee. Viimeistään ensimmäisessä leikkausvaiheessa hän on tarjoilemassa musiikkia käyttöön.
Joskus ohjaaja tai leikkaaja toivoo yhdessä tekemistä, ja sitten tehdään niin. Joskus taas he haluavat työskennellä yksin. Säveltäjän rooliksi jää olla läsnä ja valmiina jos tarvitaan, mutta myös häiritä mahdollisimman vähän.
– Äänisuunnittelijan kanssa ollaan joskus ristiriitaisessa tilanteessa. Säveltäjä on luonut hollywoodia ja äänileikkaaja samaan kohtaan kaiken askelten rasahduksista luotisateeseen.
Keskustelu auttaa. Mutta kun on säveltämässä kuvaan, niin työn luonteeseen kuuluu, että työ annetaan eteenpäin ja muutokset on hyväksyttävä.
– Itseensä ei pidä ottaa. Säveltäjä ei ole koskaan se, joka päättää mitä tulee mukaan ja mitä valintoja tehdään.
Mitä silloin sitten voi tehdä, kun sävellystyö muuttuu rankasti?
– Silloin chillataan.
Laurilla on yksi konsti, millä kaiken kestää.
– Kun saan elokuvamusiikin valmiiksi, katsotaan koko leffa kavereiden kanssa musat lujalla ja otetaan pari drinkkiä. Siinä on ainoa kerta kun saa kuulla ne omat versiot siten kuin itse laittaisi. Sen jälkeen pärjää paremmin, kun lopullisessa leffassa on musiikista jäljellä enää paloja.
Kaikki tyylit ovat arvokkaita
Oletko konemiehiä?
– En näe, että tietokoneen ja soittajien välillä olisi joku ristiriita. Tietokone on merkittävin soitin pitkään aikaan. Onhan 1920-luvulta asti käytetty elektronisia soittimia.
Kaikki tietysti säveltävät tietokoneella, myös ne klassista koulukuntaa edustavat tyypit.
– Koneella tehty musiikki ei ole mitenkään vähäpätöisempää kuin joku muu. Mutta en silti sanoisi, että oikean orkesterin matkiminen kannattaa. Mieluummin koneella käyttää sille ominaisia sävyjä ja säveliä.
Saamme tästä pitkän keskustelun. Ihmiset eivät tahdo ymmärtää eri musiikkityylien hienouksia. Dance-musassa kaikki yksityiskohdat ovat yhdessä soundissa. On tehty kymmeniä sampleja ja lopputulokseen on nähty mielettömästi vaivaa. Rockissa taas haetaan energiaa. Jazzissa nautitaan improvisaatiosta. Kaikissa lajeissa on oma juttunsa.
– On virhe arvostella muita oman tutun musiikkityylin mukaan. Ei mitään universaalia mittaria ole olemassakaan.
Porra yrittää itse olla monipuolinen, ja ymmärtää erilaisia musiikkityylejä. Ja jos ei aivan ymmärrä, niin ainakin haluaa hyväksyä.
Tapahtumattomuus ja irti päästäminen
– Olen itse tosi kiinnostunut soundista. Säveltämisen ajatus on soundissa ja tunnelmassa, se on vahvinta aluettani.
Porra yrittää myös syventää harmoniaan perustuvia juttuja eli perehtyä perinteisempään sävelmuodosta lähtevään työskentelyyn.
– Olen yleensä liikkeellä minimalistisesti, selkeillä rakenteilla. Päältä katsoen voi vaikuttaa, että musiikki on monimutkaista, mutta oikeasti niin ei ole.
Lauri Porran lempimusiikkia on sellainen, jossa ei tapahdu mitään.
Säveltäminen voi toisinaan olla myös hankalaa. Pitää olla tarkkana siinä, mitä itse haluaa.
– Pitää uskaltaa tehdä sellaista musiikkia, jota itse haluaa tehdä. Ego yrittää laittaa väliin jotain, mutta se pitää saada pois.
Porra myös tutkii omia motiivejaan.
– Olen toistuvasti huolissani siitä, olenko laiska tai yritänkö ehkä liikaa.
Joka tapauksessa liika yrittäminen kostautuu. Yleensä homma onnistuu vasta, kun osaa päästää irti. Niin kuin ”taimin ja svengin” löytäminen.
– Nuorena sitä nukkui metronomin kanssa, kun yritti löytää taimin. Vuosia sitten ymmärsin, että ensin pitää opetella ja sitten päästää irti, jotta homma toimii. Tämä pätee kaiken oppimisessa.
Merkityksiä ja komeroita
Mikä on musiikin merkitys elokuvassa?
– Se riippuu ihan leffasta. Merkitys voi olla pieni tai iso. Mutta elokuva ilmoittaa aina itse, onko musiikin rooli merkittävä vai ei.
Säveltäjä ei sävellä itselleen, vaan on yksi työkalu muiden joukossa elokuvaa varten.
– Pitää kirjoittaa sitä, mitä kuva haluaa, ei sitä mitä itse haluaa.
Aikataulut ovat Porran mielestä hyödyllisiä kapineita. Ne auttavat pääsemään tavoitteeseen.
– Kyllä deadlinet ahdistavatkin, mutta saan työpaineesta myös kiksejä.
Tässä esimerkki. Alkuviikosta tilattiin musiikki tv-mainokseen, ja perjantaina piti olla valmista. Säveltäminen, demo, korjaukset, orkestroinnit, äänittämiset, kaikki. Porra hoiti homman purkkiin lopulta Hämeenlinnan Sirkuksen siivouskomerossa etänä. Orkesteri soitti Bratislavassa. Mainos pyörii parhaillaan saksankielisissä maissa.
Lauri Porra toivoo, että jaksaa tulevaisuudessa nähdä vaivaa, kuten tähänkin saakka. Ehkä spartalaisesta työmoraalista voisi kuitenkin vähän höllentää.
– Vahvuuteni on tietynlainen rohkeus. En pelkää kokeilla asioita, joita en ole aiemmin tehnyt. Ajattelen, että kaikki on tehtävissä, kun vain ryhtyy.
Ei hän tarkoita hullunrohkeutta, vaan uskoa itseensä jossain rajoissa siinä, että tämä homma onnistuu. Lauri Porra suhtautuu töihin harjoituksina: mitä opin tästä seuraavaa työtä varten.
u
Lauri Porran vinkit: Näin onnistut elokuvasäveltäjänä
1. Tee työtä
-Musiikki on työ siinä missä mikä tahansa muukin. Ilman kovaa työtä ei voi saavuttaa mitään. Siis opiskele ja harjoittele, kunnes osaat. Ja kun osaat, ei ole väliä mikä on oikein, vaan se mikä itsellä toimii. Tuotetun musiikin laatu on suorassa suhteessa projektiin käytettyyn aikaan ja keskittymiseen.
2. Ole valppaana
Menestys vaatii työn lisäksi onnea. Kun onnenkantamoinen tulee, ole valmis, niin saat saumoista kiinni.
3. Innostu
Tätä ei voi opettaa, mutta auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.
4. Jousta
Älä luule olevasi enemmän oikeassa kuin muut, koska kohta olet sitä aivan yksin. Kun tehdään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, on tärkeää siirtää oma ego sivuun. Hienovaraisuudella pääsee pitkälle.
5. Kuvan ehdoilla
Elokuvasäveltäjä tekee elokuvaa, ei toteuta omia fantasioitaan. Tee sooloprojektisi muualla, kuvaan sävellettäessä elokuva on pomo.
•••
Tämä haastattelu on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2014. Artikkeli oli ensimmäinen osa kaksiosaisesta juttukokonaisuudesta "Kuvaan säveltäjät", jonka toisessa osassa haastateltavana oli "synkäksi romantikoksi" itseään luonnehtinut säveltäjä Juhana Lehtiniemi.
Vastaavia, musiikin tekemiseen uppoutuvia haastatteluita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
