Pianisti, kosketinsoittaja, musikaalinen johtaja, tuottaja ja sovittaja Mikko Mäkinen on tuttu muun muassa televisiosta, teatterilavoilta ja useiden artistien bändeistä.
Eri projektien parissa työskentelyyn Mäkisellä on simppeli niksi: kunkin kokonaisuuden kuuntelu ja oman roolin sopeutus sen mukaan. Mutta tästäkään niksistä ei Mäkisen mukaan välttämättä ole hyötyä, mikäli musiikki ei tunnu miltään.
Aina kun Mikko Mäkinen astuu mukaan uuteen proggikseen tai bändiin, hänen filosofiansa on olla aluksi liikenteessä niin sanotusti isoin korvin. Kokonaisuutta kuunnellaan ja mietitään, ja sitten omaa soittoa muokataan kokoonpanon mukaan.
– Eli tarpeen mukaan otan tai olen ottamatta tonttia. Esimerkiksi laulajan säestys voi tarkoittaa vaikkapa pianolla isosti, triotyyppisesti tai bändillä kitaravetoisesti. Juuri vaikkapa laulajaa säestäessä mielestäni on usein paras soittaa vaikka tukevaa neljäsosapianoa oman briljeeraamisen sijaan. Toki tällekin joskus voi olla paikkansa, Mäkinen sanoo.
Musiikin monitoimimies nähdään usein pianon tai kiippareiden ääressä, mutta hän työskentelee yhtä lailla niin bändien musiikillisena johtajana ja kapellimestarina kuin tuottajana ja sovittajana.
Viime aikoina Mäkinen on isolle yleisölle ollut näkyvimmin esillä Vain elämää -bändin kiipparistina. Tv on Mäkiselle tuttu väline. Hän on aiemmin ollut mukana esimerkiksi Idolsin finaalibändissä ja Tartu mikkiin -ohjelmassa.
Vain elämään lisäksi parina viime vuonna työlistalla on ollut myös uuden Tuttu Juttu Show’n studiobändi sekä kosketinraitojen soittaminen osaan Masked Singer Suomen biiseistä.
Mäkinen on johtanut Anna Erikssonin bändiä noin viisitoista vuotta ja Laura Voutilaisen bändiä muutaman vuoden. Jälkimmäisestä Mäkinen jäi viime vuoden alussa pois. Palettiin on mahtunut tietenkin myös työskentely teattereissa.
– Nautin erityisesti laulajien kanssa työskentelystä. Mulla oli instrumentaalivaihekin joskus, mutta se ei herätä samalla lailla tunteita. Musiikissa pitää aina tuntea jotain.
Tällä hetkellä Mäkinen tosin valmistelee omaa soololevyä, joka on pääosin instrumentaalista.
– Eli poikkeus vahvistaa säännön, Mäkinen nauraa.
Kehitys kehittyy televisiossa
Vain elämää -ohjelmassa Mäkinen on soittanut alusta asti. Työnjako on se, että Leri Leskinen soittaa pääasiassa pianoa ja toimii kapellimestarina ja sanoo musiikillisiin ratkaisuihin aina viimeisen sanan. Mäkisen kosketintontin painotus on synajutuissa, joiden lisäksi Mäkinen hoitaa taustanauhojen raitoja. Lisäksi Mäkinen on nähty välillä esimerkiksi kitaran tai klarinetin varressa.
Kuluneena syksynä ohjelmasta nähtiin televisiossa 11. kausi. Tekeminen on matkan varrella kehittynyt valtavasti. Ensimmäisellä kaudella treeneihin mentäessä ei ollut valmista sovitusta eikä ohjelmointeja, vaan biisejä alettiin aina rakentaa kasaan bändivetoisesti.
– Kyllähän sekin kuulosti hyvältä, ja sitten myös matkan varrella koodattiin jos tarvitsi. Mutta oli se tekeminen aika erilaista muutenkin. Ensimmäistä kautta tehdessä jos jonkun biisin sävellaji vaihdettiin tai tehtiin rakennemuutos, tuotannolle piti laittaa uudet nuotit Sibeliuksesta sähköpostilla tai muistitikulla, ja sitten odotettiin vartti, että mustesuihkutulostimella tulostettiin uudet laput, Mäkinen muistelee.
– Nyt työflow on kehittynyt, on Sibelius, Dropbox ja ForScore iPadille.
Ohjelman ykköskaudella myös levyversiot tehtiin täysin erikseen. Käytännössä bändi alkoi soittaa pohjia lounastauolla. Sitten Mäkinen teki pohjien ohjelmointeja, synalayereita ja rumpuluuppeja.
– Vuosien varrella tämä on kehittynyt. Nykyään artistit tekee biisit melkeinpä valmiiksi. Me saadaan niihin kaikki raidat ja tuotetaan sitten meidän bändille sopivat ja hyvin soivat tv-versiot. Paljon siirretään esimerkiksi rumpusampleja Riston (Niinikoski) Ableton- ja samplepädi-setillä soitettavaksi. Yhdessä tutkitaan raitoja, joille painetaan mutea ja soitetaan ne oikeasti.
Vain elämää on Mäkisen mielestä siinä mielessä haastava ohjelma, että genrejä on laidasta laitaan, popista aina esimerkiksi punkiin ja hardrockiin. Kaikki on kuitenkin naulattu nappiin.
Tuoreista tv-jutuista myös uudessa Tuttu Juttu Show’ssa on mielenkiintoisia elementtejä. Siinä erityistä oli se, että bändissä ei ollut basistia. Mäkinen joko soitti bassot käsin tai ohjelmoi ne etukäteen.
– Tämä oli alun perin budjettikysymys. Ohjelmaan oli budjetoitu neljän hengen bändi. Ajatus itsestään selvästi oli, että kokoonpanossa on basso, rummut, kitara ja kiipparit. Mutta halusin mukaan saksofonin, ja mietin mistä karsitaan. Basso sitten jäi, Mäkinen kertoo.
Käytännössä Mäkinen soitti bassot synabassolla tai kiippareiden sähköbassosaundilla. Päävastuu bassolinjoista vaikutti jonkin verran tietysti kokonaissoittoon.
– Oli se tietysti motorisesti haastavaa, eli pakka meni rytmisesti vasen käsi edellä. Mutta hyvin se oikeakin käsi luovi siinä mukana.
Tuttu Juttu Show oli hieman erilainen tuotanto musiikillisesti esimerkiksi Vain elämään verrattuna. Ohjelman nykyversiossa on artisteja vain harvoin, ja bändi soittaakin lähinnä tunnaria, mainoskatkolle menon ja sieltä paluun sekä lopputekstien musiikin, ja vain silloin tällöin varsinaisen musiikkiesityksen.
Yksi merkittävä tuotanto Mäkisen tv-historiassa on Tartu mikkiin, joka oli ikään kuin eräänlainen livekaraokejami. Ohjelmassa Mäkinen toimi kapellimestarina.
– Siitä oppi paljon, koska biisejä ei oikeastaan harjoiteltu yhtään. Siinä oppi elämään häpeän kanssa tai jopa unohtamaan häpeän. Ja tietysti myös skarppaamaan. Useimmiten selvittiin kunnialla, Mäkinen muistelee.
Teatteria ja illallisshow’ta
Mikko Mäkinen on ehtinyt vuosien mittaan olla mukana erilaisissa teatteritöissä. Yksi iso proggis viime vuosina on ollut show & dinnerit Casino Helsingissä. Toissa vuonna show’t tehtiin Abban ja Madonnan musiikeista.
Viime vuonna vuorossa oli Lady Gaga, joka tosin ehti toistaiseksi pyöriä vain muutaman esityksen verran koronarajoitusten tiukentumisesta johtuen.
Show & dinnerin Mäkinen on tuottanut, käsikirjoittanut ja sovittanut yhdessä Risto Niinikosken kanssa.
Tällaisessa projektissa työ alkaa biisien tutkimisella.
– Selvitän, miten ne on tuotettu. Lady Gagallahan on tosi paljon synaohjelmointia, jotka eivät ole soitettavissa livenä. Kopioin ne biisit ensin yksi yhteen, ja sitten päätän, mitkä synaliidit sieltä soitetaan. Biisien läpikäymisessä on hirveä homma, mutta se on tosi mielikuvituksellista.
Tämän jälkeen Mäkinen tekee show’n tähden Jonna Geagean kanssa taustakuoroja ja sitten päättää Niinikosken kanssa, miten hommaan tuodaan rokkibändin piirteitä.
Pohjatyön ansiosta Mäkinen löytää yleensä selkeitä elementtejä joita toteuttaa, niin nytkin Lady Gagan kanssa.
– Gagalla on tosi selkeitä rumpusoundeja, karaktäärisiä kläppi- ja virvelisaundeja. Parhaimmillaan saadaan tehtyä niitä samplattuina, tai sitten tehdään aina itse vastaava soundi. Myös kitaralla on Lady Gagan musiikissa selkeä tontti.
Casinon show & dinnerissä on ollut mukana sama porukka, Niinikosken ja Mäkisen lisäksi Ville Nurmi kitarassa ja Janne Rajala bassossa.
Kahdella laudalla vähemmän säätöä
Laitteiston suhteen Mäkinen luottaa yksinkertaisiin ratkaisuihin. Usein hänellä on käytössään kahden kosketinsoittimen setti.
– Sillä saan helpommin tehtyä ennakkovalmistelut. Heti jos soittimia on enemmän, säätöä ja muuttujiakin on enempi.
Esimerkiksi Vain elämää -ohjelman viimeisimmällä kaudella Mäkisellä oli pääsoittimena Nord Stage 3 ja kakkossoittimena Yamahan MODX, joka toimi myös midiohjaimena.
– Tällä kertaa mukana oli lisäksi myös Nord Wave 2, mutta se jäi tosi vähälle käytölle. Sain sen testiin juuri tuotantoa ennen, mutta en oikein ehtinyt tutustua kunnolla, mitä kaikkea siitä saa irti.
Urkujuttuja varten Mäkisen arsenaalista löytyy myös Nord Electro 6, mutta esimerkiksi Vain elämää -ohjelmassa urut hoituivat Stagella ja sen painotetuilla koskettimilla.
– Onhan se raskaampi soitin urkuihin, mutta kyllä sillä simppelit urkuasiat soittaa.
Softasynista Mäkisellä on käytössä erityisesti Omnisphere, Keyscape, Spitfiren Olafur-kokoelma sekä Native Instrumentsin ja Arturian paketit.
Vintagesoittimien puolelta Mäkisen omistuksesta löytyy esimerkiksi Wurlitzer, joista jälkimmäistä kuultiin muun muassa Mäkisen Instagram-tililleen (@mikkomaekinen) tekemästä joululaulukalenterista.
– Kyllähän vintagesoittimet lämmittävät, mutta harvoin niitä tulee keikoille roudattua.
Mäkisen kotoa löytyy tarvittava studiovarustus. Käytössä on silent-mallinen akustinen pystypiano, jonka voi vaimentaa ja kytkeä midillä läppäriin. Kotona käytössä on myös Nord Stage 3, Nord Electro 6 ja Native Instrumentsin Komplete Kontrol -midikiippari, Universal Audion Apollo Twin -äänikortti ja pienet Genelecit.
– Olen kyllä yrittänyt hakeutua tuottamaan ja säveltämään enemmän. Se on kivaa.
Nautiskelua soittamatta mitään
Mäkinen oli myös mukana pianistina Egotripin ja Tapiola Sinfoniettan yhteiskonsertissa Helsingin Huvila-teltassa vuonna 2018. Viime vuonna Egotrippi teki yhdessä Turun filharmonisen orkesterin kanssa vastaavan kokonaisuuden levylle, johon Mäkinen soitti omat osuutensa keväällä juuri koronarajoitusten alettua.
Syksyllä kokonaisuuden nimissä ehdittiin tehdä myös muutama turvavälikonsertti.
– On ollut hienoa päästä soittamaan yhteen lempibändeistä mukaan, keskelle sinfoniaorkesteria 360-tyyppisellä kuuntelulla, Mäkinen sanoo.
Vaikka projekti on ollut inspiroiva ja hauska, on se ollut myös haastava Mäkisen oman filosofian vinkkelistä.
– Siellä on muutamat tärkeät piano-osuudet soitettavana, mutta monessa kohtaa voi vaan nautiskella kappaleista ja sovituksista ja olla soittamatta yhtään mitään. Levystä tuli muuten tosi hieno!
Egotripin sinfonialevy on Leri Leskisen ja Risto Niinikosken tuottama.
– On hauskaa, että ollaan Riston kanssa soitettu ylivoimaisesti eniten yhdessä. Sekä tasaväkisinä soittajina että vuorottain niin että toinen niin sanotusti pomo ja alainen, esimerkiksi mä kapuna tai Risto tuottajana.
•••
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2021. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa. Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Kuudelta treeneihin ja yhdeltätoista lounaalle
Vain elämää -ohjelman bändi on tehnyt hitsautunutta yhteistyötä jo ohjelman historian alusta lähtien. Työskentelytavat ovat muotoutuneet tehokkaiksi. Bändin lisäksi tärkeässä roolissa kokonaisuuden kannalta ovat myös monitorimiksaaja Karri Soilamo ja samoin musiikkikoordinaattori, assari, äänittäjä ja yleismies Lasse Mikkonen, joka muun muassa huolehtii moniraitaäänityksistä.
Etukäteisharjoittelua bändi tekee kunkin artistin kanssa päivän verran. Treenipäivinä bändi tulee paikalle aamulta. Kapellimestari Leri Leskisen treenit ovat kuuluisia siitä, että ne alkavat aamulla kello 6 tai 7.
– Aluksi tämä tuntui erikoiselta, eikä kaupungin laitamilta välttämättä edes pääse silloin julkisilla paikalle. Mutta usein meillä on kello kymmeneltä valmista. Silloin ei ole edes lounaspaikat auki, vaan odotellaan kello yhteentoista ja sitten mennään syömään, Mäkinen kertoo.
Artisti tulee paikalle puolilta päivin, ja harjoitukset etenevät useimmiten mutkattomasti. Joskus tehdään jotain uusiksi, jos joku vaikkapa saa niin sanotun ahaa-elämyksen.
– Me ollaan soitettu niin paljon yhdessä, että ei tarvitse edes välttämättä sanoa mitään. Toinen voi ymmärtää jo elehtimisestä, mitä haetaan. Nykyään meillä on myös treeneissä monitorimiksaaja Soilamo mukana. Kaikki menee moniraidalle ja treeniraitoja voidaan käyttää biisien levyversioihin.
Itse kuvauksissa Hirvensalmella päivät bändin osalta kestävät noin aamuyhdeksästä puoleen yöhön. Aamupäivällä on soundcheck ja harjoitukset. Sen jälkeen bändi siirtyy ruokailun, vaatteiden vaihdon ja maskin kautta kuvauksiin.
– Aika paljonhan siinä on odottelua takahuoneessa. Kuvauksissa biisien väleissä on aina noin puoli tuntia juttelua. Meillä on backstagella oma televisio, josta seurata nauhoitusta. On kyllä ollut hieno etuoikeus kuulla monta uskomatonta stooria, jotka eivät ole sitten mahtuneet itse ohjelmaan.
Itse biisit ovat ainutkertaisia esityksiä päivän artisteille, joten niitä otetaan harvoin uusiksi. Ainoastaan silloin, jos kyseessä on esimerkiksi kriittinen tekninen ongelma.
Lounaskuvausten jälkeen on pari tuntia breikkiä, jolloin bändin jäsenet kerkeävät vaikkapa saunaan, lenkille tai päiväunille. Illalliskuvaukset tapahtuvat samalla kaavalla ja päättyvät usein puolenyön aikoihin.
– Usein sen jälkeen sitten vielä grillaillaan makkaraa tai saunotaan. Ja yleensä kuunnellaan seuraavan päivän biisit, Mäkinen kertoo.
Mäkinen kuvailee Vain elämää -kuvauksia hyvin intensiivisiksi, joissa fokus on aina siinä hetkessä.
– Jos kolmentana päivänä kysytään, mitä biisejä soititte tokana päivänä, niin ei enää kyllä muista.
Bändin kannalta Vain elämää -ohjelmassa on lisäksi tärkeää muistaa, että tilanne on myös artisteille erilainen kuin yleensä.
– Vaikka artistit ovat superstaroja, he eivät esitä omia biisejään. Tilanne on heillekin uusi. Meidän pitää tukea heitä ja säestää vierasta biisiä parhaalla tavalla.
