Petersonin isot Strobo-viritysmittarit ovat vilahtaneet konserttikuvissa jo ’70-luvulta lähtien, mutta menneillä vuosikymmenillä ne olivat harvojen ulottuvissa hintansa vuoksi. Nykyään tämänkin merkin viritysmittareita on saatavilla monen kokoisina ja hintaisina. Strobostomp LE juhlistaa yrityksen 75-vuotista taivalta.
StroboStomp LE on toiminnoiltaan samanlainen kuin vanhenpi StroboStomp HD, mutta ulkonäöltään tietysti juhlavampi kuin arkimalli. Lisäksi LE-mallin mukana tuleva usb-kaapeli on paitsi perusjohtoon verrattuna näyttävä, myös selvästi tukevampi. Näissä molemmissa pedaalivirittimissä led-näyttö on valmistajan LCT-mittareiden isoin.
StroboStompin viritystarkkuus 0,1 senttiä eli sama kuin valmistajan kaikissa mittareissa. Virityksestä toiseen liikutaan oikean laidan value-painikkeilla (+/–).
Pedaalin ohituskytkentä on valittavissa, ja lähtökohtaisesti päällä on bufferoitu vaihtoehto, jossa pedaali mykistyy ohitustilassa ja mahdollistaa hiljaisen virityksen. Jalkakytkin toimii äänettömästi, ja on kevyt painaa kädelläkin.
Strobo on tarkka
Olen käyttänyt tähän mennessä Petersonin mittareista vain Apple-kaupassa myytävää iStroboSoftia. Perustoiminta on pedaalissa sama: näytöllä näkyy sävelnimi, ja vasemmalla sivulla on strobo-kaari, joka pyörii myötä- tai vastapäivään riippuen siitä, onko kieli ylävireinen vai alavireinen.
Oikeaa taajuutta lähestyttäessä vauhti hidastuu ja kun strobo-kuvake asettuu paikalleen, on kieli vireessä. Ihan täysin se ei pysähdy koskaan, sillä mittarin suuri herkkyys aikaan saa pientä värinää vireessä ollessakin. Tämä vaati itseltäni totuttelemista, kun ensimmäistä kertaa Petersonin viritintä käytin, sillä kokemus on aika erilainen verrattuna perinteisiin viritysmittareihin.
Kun pedaaliin kytkee virtalähteen, näkyy näytöllä ensimmäisenä EQU, joka on lyhennys tavallisesta tasavireisestä virityksestä. StroboStompin virityksistä (kukin kolmen kirjaimella nimettynä) monet ovat kuitenkin tyyppiä ”sweetened”, jotka käännän tässä pehmennetyiksi. Niissä on tasavireisen mittarin viritystapaa pehmennetty, ottamalla huomioon erilaisten sointukäännösten ja intervallien tuomat haasteet kielisoitinten virittämisessä.
Pedaalin viritysasetuksia laadittaessa ohjenuorana on vaikuttanut olevan ”kaikkea kaikille”. Virityksiä nimittäin on paitsi kitaralle ja bassolle (viisi- ja kuusikieliset bassot sekä 6-, 7-, 8- ja 9-kieliset kitarat), Buzz Feiten -satulaisille kitaroille, samoin kuin iso liuta erikoisvirityksiä (avoimet viritykset, alternative jne.).
Esimerkiksi steel-kitaralle on yksistään lähes parikymmentä viritys-presettiä, dobrolle muutama, eikä banjoa tai ukulelea ole niitäkään unohdettu. Tämän ohella on virityksiä esimerkiksi viululle ja sitarille.
Toinen juttu on sitten se, että iso osa StroboStompin viritysasetuksista on opastettuja (guided tunings). Kun niitä käyttää, näytöllä näkyvät vain viritettävien kielten numerot.
Opastetut viritykset koostuvat niin standardi- ja drop-virityksistä, kuin avoimista ja muuten poikkeavista virityksistä (esim. dadgad). Ohjattuina virityksinä mukaan on ladattu myös kitaristi-ikonien kuten Hendrixin ja Tony Iommin, sekä esimerkiksi Joni Mitchellin ynnä muiden starojen tiettävästi käyttämiä poikkeavia virityksiä.
Asetuksissa riittää
StroboStompissa on kaksi näyttötilaa, joista päällimmäinen on viritysnäyttö. Pedaali palaa aina automaattisesti viritystilaan, jos on jonkin aikaa tekemättä mitään. Mittaria voikin käyttää heti paketista otettuna sellaisenaan, mutta hyvin pian huomasin, että asetuksia kannattaa muokata omaan käyttöön sopiviksi. Tässä kohdassa manuaalin lukeminen oli tarpeen. Sen jälkeen näytöllä navigointi ja asetusten muuttaminen oli helppoa.
Hienoa on, että kunkin virityksen asetuksia voi muuttaa itsenäisesti ilman, että muutokset vaikuttavat muihin presetteihin. Virityskohtaisiin asetuksiin pääsee käsiksi painamalla kaksi kertaa ylöspäistä menu-painiketta, kunnes rataskuvake tulee esiin. Sitten valitaan edelleen menu-painikkeita naputtelemalla haluttu ominaisuus, ja tehdään muutokset plus- ja miinus-painikkeilla.
Valittavissa ovat presetin näytön väri, A-sävelen referenssitaso (varsin laajasti 390–490 hertsin puitteissa), sävelnimi tai kielen numero sekä capon paikka otelaudalla. Tässä viime mainitussa naputellaan näytölle oikea nauhaväli (-6 – +5), jolloin virittäessä näkyvät sävelet muuttuvat capo-aseman mukaisiksi.
Itse huomasin että tässä tapauksessa virittäminen onnistui parhaiten siten, että laitoin capon paikalleen kitaraan ennen kuin muutin sen paikkaa mittarista. Jostain syystä toisin päin menetellessä mittarilla oli vaikeuksia tunnistaa joitain kieliä.
StroboStompin toisessa näyttötilassa ovat syvemmät asetukset. Jälleen painetaan kaksi kertaa menu-painiketta, kunnes rataskuvake ilmestyy ruudulle. Tämän jälkeen edetään painamalla ensin plus-painiketta, jolloin pääsee vaihtamaan globaalisti näytön väriä. Siitä eteenpäin mennään jompaa kumpaa menu-painiketta naputtelemalla muihin asetuksiin.
Globaalisti voidaan asettaa sävelen oktaavinumero näkymään tai ei, vaihtaa etumerkintää (lähtökohtaisesti korotusmerkki), vaihtaa pedaalin konfiguraatio Peterson Connect -sivustolla luotuun sekä poistaa auto-order-ominaisuus käytöstä. Viimeksi mainittua ei ole kauhean järkevää tehdä ainakaan ihan alussa, sillä toiminto asettaa useimmin käytetyt presetit automaattisesti jonon alkuun, jotta ne löytyvät nopeasti.
Lisäksi tässä tilassa voidaan muuttaa päänäytöllä näkyvien viritysten määrää, ja tämä onkin hyvä juttu, sillä muuten halutun virityksen etsiminen näppäilemällä olisi turhan pitkällinen homma. Käytettävyyden kannalta piilottaisin itse kaikki ne viritykset, joita en varmasti tarvitse, koska ne saa kyllä jälleen näkymään, jos tarvitsee. Piilottaminen käy nopeasti, sillä virityslistaa kahlatessa valitaan vain statukseksi jalkakytkimellä on/off.
Tähän toimenpiteeseen liittyen sanoisin, että tietokoneen näytöltä viritysluetteloa skrollaillessa pedaali ehti monesti palaamaan päänäytön normaalitilaan, ja homma piti aloittaa uudestaan. Operaation voi toki tehdä Peterson Connect -ohjelmassakin, johon pedaali liitetään usb:n kautta. Sen sisällä voi myös muuttaa asetuksia ja luoda omia ”pehmennettyjä” virityksiä.
Monipuolisempaa saa hakea
StroboStompin suunnittelussa on huomioitu myös keikkailun arki. Pohjaan voi asentaa valmiiksi muotoon leikatun kumilätkän tai vaihtoehtoisesti velcro-kiinnitykseen sopivan tarrapinnan. Ja kumpaisessakin on huomioitu myös pariston vaihtaminen. Näytön pinnan puolestaan voi suojata tyköistuvalla suojakalvolla samaan tapaan kuin matkapuhelimissa.
Verrattuna aiemmin käyttämääni iStroboSoftiin, jäin StroboStompissa kaipaamaan ainoastaan sävelkorkeuden ilmoittamista senttilukemana, ja sitäkin vain siksi, että olen itse tottunut sen näkemään. StroboStomp on kaiken kaikkiaan erinomainen ja tarkka viritysmittari, jonka iso arvo on siinä, että sillä voi virittää monia erilaisia soittimia niiden ominaisvirityksille suosiollisesti.
Kokeilin mittaria sähkökitaran, akustisen, dobron ja steel-kitaran kera. Mielestäni avoimissa ja muissa erikoisvirityksissä on ”pehmennetyillä” viritysasetuksilla ehkä isoin arvo, mutta eron huomasi myös standardivirityksen kanssa. Aloitteleville soittajalle taas opastetut viritykset ovat helppo tapa virittää soitin sekä tutustua drop-vireisiin ja rock-jumalien henkilökohtaisiin virityksiin.
Koska sekä juhlamalli että edullisempi StroboStomp HD ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia, kallistuisin jälkimmäisen hankintaan, ellei komeampi ulkokuori sitten ole merkitsevä asia valinnassa. Soittimen virityslapaan puolestaan sopii Petersonin virittimistä StroboClip HD, jossa myös on pehmennettyjä viritysasetuksia.
Peterson StroboStomp LE
Pedaaliviritysmittari eri instrumenteille
• 75-vuotisjuhlamalli (valmistusmäärä 7 500 kappaletta)
• toiminnoiltaan sama kuin StroboStomp HD
• yhteensopiva Peterson Connect -softan kanssa
• viritys 0,1 sentin tarkkuudella
• A-sävelen korkeus muutettavissa 390 ja 490 hertsin välillä
• peräti 130 viritysasetusta eri soittimille
• kotelon materiaali: ruostumaton teräs, HD-näyttö
• liitännät: tulo ja lähtö, usb, virranjako
• säätimet: jalkakytkin, menu- ja value-painikkeet
• ohituskytkentä: valittavissa true bypass tai bufferoitu
• käyttövirta: yhdeksän voltin paristo tai verkkoadapteri (keskinapa negatiivinen), virrankulutus 85 mA
• mitat: 129 × 66 × 54 mm (sis. jalkakytkimen)
• hinta: StroboStomp LE (219 €), StroboStomp HD (149 €)
Lisätiedot: Custom Sounds
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2023. Vastaavantyyppisiä, niin lyhyitä kuin pitempiäkin, käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
