Laitetestit

Poikkeuksellisen laaja toistokaista, suuri herkkyys ja erittäin alhainen kohinataso – siinä kolme tälle joukolle leimallista ja kiinnostavaa piirrettä. Jotka huomaa heti sen jälkeen, kun on ensin aikansa hämmästellyt suojaverkon takaa kuultavaa kolmikulmaista kalvoa.

Aina välillä joku kehittää tuotteen, jonka ominaisuudet vastaavat tietyn käyttäjäryhmän tarpeita niin hyvin, että voisi kysyä miten tätä ei ole keksitty jo aikaisemmin. Trubaduureille suunnattu Korg Stageman 80 saattaa olla juuri tällainen vehje.

Softuben Console 1 on uuden ajan mikseri. Hardware-ohjain potikoineen ja kytkimineen sekä plugari tietokoneen audiotyöasemalle muodostavat yhdistelmän, jolla hands on -miksaaminen käy kuin tanssi.

Vox ujuttaa AV-sarjaa soittajien makuuhuoneisiin, studioihin ja miksei esiintymislavoillekin. Aseinaan sillä on näyttävä ulkoasu ja monipuolinen soundivalikoima.

Punottu g-kieli, trapetsitalla, kannen f-aukot ja soololoven pyöreä venetsialainen leikkaus vievät ajatukset oitis jazziin. Sitä ei pidä 
ottaa kirjaimellisesti, sillä tästä kitarasta on 
niin moneen muuhunkin.

Zoom on jo vuosia menestyksekkäästi tuottanut pieniä, mutta laadukkaita tallentimia, joiden käyttöä elokuva- ja tv-tuotannossa ovat jarruttaneet lähinnä rajallinen raitamäärä ja aikakoodiliitäntöjen puute. Uusi F8 raivaa nuo esteet: se pystyy kymmenen raidan yhtäaikaiseen tallentamiseen, aikakoodiin sidotusti.

Klassisten länsimerkkien peesissä myös Aasian rumpujättiläiset alkavat tulla ikään, jossa omasta katalogista voi perustellusti ryhtyä julkaisemaan kerrannaisversioita. Yamaha esittelee uudistetun painoksen legendaarisesta Recording Custom -rummustostaan.

Thunderbolt-väylää kulkee isonkin session kanavamäärä, ja kylkiäisinä saa messevän plug-in-kokoelman. Asiaa, Focusrite.

Digitaalisuus on mullistanut myös PA-kaiutinten maailman. Se tarjoaa päteviä ratkaisuja niin vahvistinpuolelle kuin niitä ohjaaviksi prosessoreiksikin. Aktiivikaiuttimen asema senkun vankkenee.

Voiko yksinkertaisemmaksi enää pistää: 
tarjolla on kahdeksan mono- ja kaksi stereokanavaa, 
jotka miksataan suoraan stereoksi. Läpikotaisin analogisesti.

Jos ei äänitetä koko bändiä kerralla, niin mihinkäs niitä kanaviakaan niin monia tarvittaisiin?

Ensisijaisesti vahvistimistaan tunnettu Bogner valmistaa myös pedaaleita, kuten plexi-Marshallin soundeja tavoittelevaa ja ZZ Top -klassikon mukaan nimettyä La Grangea.

Uusi Retroscape-sarja perustuu vahvasti Hagströmin vanhoihin lankkumalleihin. Koesoittoon valittiin aikoinaankin varsin yleinen H-III sekä hieman harvinaisemmat luomukset Impala ja Condor.

Hiljaiseen harjoitteluun soveltuvat kitarat paljastuvat kokeilun myötä erinomaisiksi keikkasoittimiksi. Niiden sointi on autent-tisen akustinen, mutta onttokoppaisten kitaroiden kierto-ongelmia ei sitten olekaan.

Mayones nostaa profiiliaan bassonvalmistajana koko ajan ja Patriotin myötä se ottaa uuden askeleen kohti entistäkin tarkempaa ja monipuolisempaa sointia.

Rokkarit sen tietävät: wahwah-pedaalia ei aina tarvitse vaakuttaa – sen voi pysäyttää mojovaan asentoon ja vetäistä soolot nokkavalla soundilla.

En muuten muista, olenko koskaan hinkannut mitään testimasiinaa näin paljon. Mainio peli!

Yksikelaiset mikit, paljon gainia särö-pedaalista ja jatkoksi roisimmin kohiseva modulaatio-efekti; siinä signaalipolku, jonka varrelta karttuva tauhka hautaa alleen taiturimaisemmankin soiton. Kohinaportti auttaa, vai auttaako?

Kitarahihnan irtoamista vastaan on tarjolla useita erilaisia tarvikkeita edullisista muoviprikoista Dunlopin ja Schallerin tapaisiin metallikonstruktioihin. Loxx tuo niiden rinnalle oman 
vaihto-ehtonsa, varsin 
merkittävin parannuksin.

Synteettinen äänimaailma sekä sille soveltuvat sähköiset ohjainpinnat ja liipaisimet ovat Rolandin ydinosaamista. Tuon osaamisen hedelmiä ladotaan tällä kertaa cajonin koppaan, roppakaupalla, etten sanoisi.