Antti Kajanderin levy Driving to Tuscaloosa sisältää countryrockia, joka on syntynyt artistin kotistudiossa vuosien 2020 – 2021 välisenä aikana. Kajander vastaa levyllä itse kaikesta, pois lukien Julia Vuorisen taustalaulut ja Petri Majurin masterointi.
Englanninkieliset kappaleet rullaavat mukavasti. Antti Kajanderin kitaransoitto on perusvarmaa niin akustisesti kuin sähkökitarankin osalta. Runsaampaa säröä käytettäessä kuulen viittauksia esimerkiksi Mark Knopflerin soundimaailmaan.
Antin konstailematon lauluääni on miellyttävä. Englannin kieltä ei selvästikään ole opittu rallikuskien kanssa samalla kurssilla ja toisaalta eteläisen jenkkiaksentin vääntämiseltäkin vältytään. Lopputulos kuulostaa luonnolliselta kielitaitoisen suomalaisen ulosannilta.
Yhden miehen orkesteri operoi kitaravetoisesti, mutta koskettimiakin levyllä kuullaan.
Rumpupuolella arvelen käytetyn samplepohjaista virtuaalirumpalia. Muutamissa kappaleissa rummut jäävät harmillisesti miksauksessa alakynteen, mutta toivottavasti tämä ei johdu koneavusteisuuden häpeilystä, sillä on julkinen salaisuus, että Nashvillen kantrimiksaajat käyttävät hyvinkin estoitta sound replacement -ratkaisuja hittilevyjen miksauksissaan.
Lisäksi aina voi vedota vaikkapa J.J. Calen esimerkkiin – sen tulisi mennä läpi jopa kaikkein puristisimmassa Americana-musiikkituomioistuimessa!
Suosikkikappaleekseni levyltä nousee Don’t You Worry Bout None, jossa kerrotaan koira on ihmisen paras ystävä -tyyppinen universaali tarina tarttuvan aurinkoisesti. Kappaleen teksti tuntuu todenmukaiselta jopa puhuvaa koiraa myöten.
Antti Kajander: "Driving to Tuscaloosa" (Twig Beach Records ,2021)
