Teemu Viinikainen on upea ja näkemyksellinen jazzkitaristi ja muusikko. Songs of Silence -levyllä hän soittaa studiolivenä Monkkia, Mingusta, Ellingtonia, Coreaa, Kolmanovskya ja Viinikaista.
Jazzklassikot, kuten Goodbye Pork Pie Hat, Come Sunday, Windows ja Ask Me Now saavat uusia sävyjä Viinikaisen tulkinnoista. Tyylikkään ja mielenkiintoisen käsittelyn saa myös Kolmanovskyn ”Rakastan elämää”.
Viinikaisen soundi on kauttaaltaan pehmeä, vaikka atakki onkin pääsääntöisesti napakka. Soitinrakentajamestari Ari-Pekka Paasosen Viinikaiselle taituroima kitara soi kitaristimaestron käsissä kuin unelma. En ole varma, onko tälle levyllä soitetuissa biiseissä kitarassa vielä Ari-Jukka Luomarannan tekemä DeArmond -tyylinen mikrofoni vai oliko kitaraan jo vaihdettu Jazzmaster-mikki, joka siinä oli 4.2.2023 Tampereen TTT-klubin keikalla. Vaihdoin keikan jälkeen Teemun kanssa muutaman sanan, mutta tuota mikkiasiaa en huomannut kysyä.
Paasosen tekemässä kitarassa on myös järvenpääläisen Jarno Salon tekemä erikoismikki, joka poimii kahden alimman kielten (A ja E) värähtelyjä. Sitä Viinikainen käyttää luomaan bassoääniä yhdessä oktaaverin kanssa.
Lue lisää Viinikaisen soundista ja Paasosen tekemästä kitarasta Riffin jutusta 4/2019: ”Täydellisen soundin jäljillä”.
Songs of Silence -levyn äänityksistä puolestaan voi lukea tarkemmin lisää Riffissä 6/2022 julkaistusta jutusta ”Teemu Viinikainen – Laitteet eivät saa olla pääosassa, mutta hyvästä sivuroolista ne voivat saada Oscarin.”
Viinikainen käyttää Songs of Silence -levyllä maukkaasti efektejä värittämään sointia ja luomaan erilaisia sointitunnelmia. Loopperin avulla hän rakentaa taustoja, joiden päälle sitten soittaa muita kuvioita.
Levyn on äänittänyt ja miksannut Jyväskylän Ammattikorkeakoulun musiikin koulutuksessa opettajana työskentelevä Sami Sallinen. Äänitys on tehty Hankasalmella.
Levyn tuottivat Teemu Viinikainen ja Sami Sallinen. Masteroinnin teki Jaakko Viitalähde (jonka haastattelu puolestaan julkaistiin juuri Riffissä 1/2023). Tyyliinsopiva kansitaide syntyi Aarni Ylisen taiteilemana.
Jos sinua kiinnostaa upeasoundinen ja taidokas jatsikitarointi perinteisiä sointuprogressioita tyylikkäästi muovaillen ja elektronisin äänin höystäen, niin ehdoton suositus tälle levylle!
Levyn musaan pääsee myös sisään vaikkei olisi mikään ”jazzhurahtanut”, koska Viinikainen on onnistunut tekemään melodisesti ja harmonisesti helpostilähestyttävän levyn, vaikka biiseissä onkin paljon upeita korvauksia ja muuntelua.
En tiedä, mitä nyt enää sanoisin. Pakko laittaa levy taas uudestaan soimaan…
Teemu Viinikainen: “Songs of Silence”, (Eclipse Music, ECD-2022179, 2022)
