Jämerään metallikoteloon rakennettu Mic Mechanic muotoilee laulusoundia kolmella tehokkaalla työkalulla, joiden toiminta on ohjelmoitu pitkälti valmiiksi jo tehtaalla. Mikrofonin välittämän ”luonnollisen” äänen vaihtoehdoksi saa ensinnäkin Tone-näppäimen takaa löytyvän, ekvalisoidun, kompressoidun ja de-esserillä siistityn soinnin, jota voi käyttää täysin erillisesti silloinkin, kun pedaalin kahdelle muulle työkalulle ei käyttöä olisikaan.
Jos muokattu, mutta kuiva soundi käy kuitenkin rasittavaksi, voi sitä elävöittää kahdeksan erilaista maustetta tarjoavalla efektilohkolla. Ja mikäli laulajan vireisyys vaatii pientä korjailua, löytyy siihen tarkoitukseen sitten vielä oma erillinen vireenkorjaustoimintonsa.
Sekä efektimylly että vireenkorjaus kytkeytyvät päälle ja pois yhdellä ja samalla polkukytkimellä. Kummankin efektin annostelua voi kuitenkin säädellä erikseen, joten niputus yhden kytkimen taakse on käypä ratkaisu. Näin voi yhdellä polkaisulla kytkeä nämä varsinaiset efektit pois päältä välispiikin ajaksi ja säilyttää silti sen Tone-muokkauksella jykevöitetyn, kuivan perussoundin muuttumattomana.
Mikrofonivahvistimen gain-säädin on sijoitettu rasian kylkeen ja kansilevyn monivärinen led ilmaisee signaalitasoa. Vahvistin kuulostaa asialliselta, mutta säätöä ei kannata tehdä pelkästään silmävaralla, sillä kuuluvaa säröä saa kyllä aikaan jo ennen merkkivalon punehtumistakin. Puhdasta vahvistusta on joka tapauksessa kosolti, joten ei tämä ongelma ole vaan asia joka kannattaa tiedostaa.
Verraten painavan rasian pohjalevyä kehystää tuhti ja lattialla asemansa hyvin pitävä kumikaulus. Käyttövoimansa Mic Mechanic ottaa pakettiin kuuluvan 12-volttisen verkkolaitteen
avulla ja se toimittaa phantom-virtaa myös mikrofoneille. Virtalähteen liittimelle valmistaja olisi kernaasti saanut järjestää jonkinlaisen vedonpoiston. Se olisi kruunannut mekaanisesti muuten vankan toteutuksen.
Kaiku antaa ilmaa
Mic Mechanicin pehmeä, pitkään soiva ja alemmalle keskialueelle painottuvan hallikaiku, selvästi bassovoittoisempi klubi ja pienen studiohuoneen tilasointi antavat kelpo eväät, joilla peruskuivaa laulusoundia saa kolmella eri tavalla ilmavammaksi. Jokainen mainituista löytyy myös sellaisena versiona, jossa mukaan on liitetty hieman sumuisa echo-tyyppinen toistokaiku. Tämä alppirinteet mieleen tuova efekti löytyy myös erillisenä versiona ja sen vaihtoehdoksi samaa tematiikkaa tulkitsee slap, joka on terävämpi ja selväpiirteisempi, kiinteämmin kuulijan kasvoille lävähtävä toistokaiku.
Kaikupuolen voimakkuudelle on oma dry/wet-säätönsä, jolla on myös piilotettu kaksoisroolinsa: Tone-näppäintä pohjassa pitäen toistokaikujen kertausmäärää voi pienentää tai kasvattaa.
Ja oma kaksoisroolinsa on myös efektien polkukytkimellä, jonka saa hetken ala-asennossa pitelemällä muutettua toistokaiun tap tempo -kytkimeksi. Tempon nakutuksessa saa toimia suht rivakasti, sillä hetken odoteltuaan kytkin palaa automaattisesti by pass -toimeensa.
Vire kohdilleen?
Mic Mechanicin vireenkorjaus perustuu kromaattiseen sävelikköön, jonka kiintopisteenä on A-sävelen taso 440 Hz. Tämä on kiinteä referenssitaso, eikä viritysmittareista tuttua säätöä muihin hertsilukemiin ole tarjolla. Jos ohjelmisto perustuu koko virityksen täsmälliselle laskemiselle puolisävelaskeleen tai useamman verran, ei ominaisuus aiheuta mitään pulmaa – koko kromaattinen sävelikkö siirtyy vain saman verran alaspäin ja kun sävelnimiä ei ilmaista mitenkään, äänet korjautuvat suurempaa numeroa tekemättä yhä aivan oikein. Jos taas viretason referenssi on tarkoitukselliseti nostettu vaikka A-sävelen lukemaan 442 Hz, on syytä kääntää katse TC•Heliconin hinnakkaampiin myllyihin, joista tällainen kalibrointi löytyy. Muutoin tulokset eivät kuulosta aivan niin palkitsevilta kuin voisi kuvitella.
Sävyltään korjaus on vallan mainio, ja säätöruuvin varhaisaamusta keskipäivään asti löytyy mietoa vireen muovausta, jonka sävy muistuttaa hieman harmoniaprosessorilla sentin jompaan kumpaan suuntaan tehtyä tuplausta: ääni paksunee ja tukevoituu hieman, eikä hienoisia vireen heilahduksia huomaa. Keskipäivästä ehtooseen edettäessä ilmoille nousee jo voimakkaampia korjausliikkeitä, ja robottimaisia nykäyksiä kohti puhdasta säveltä ilmenee viimeistään kello kahden kohtaan käännettäessä. Siitä eteenpäin soinnin sävy onkin sitten jo ilmiselvästi musiikkiteollisuuden laitoskeittiöiden maailmasta, eikä luomuviljelmien tuotosta.
Korjauksen sulavuuteen vaikuttaa kriittisesti laulajan vibrato tai sen puuttuminen sekä jossain määrin myös soinnin sävy. Joillakin näytteille levottomaksi äitynyt korjailu saattaa laitteen asetuksia muuttamatta tuottaa toisella koeäänellä aivan erinomaisen lopputuloksen ja päinvastoin. Tone-muokkaus on myös omiaan vakauttamaan vireenkorjauksen toimintaa.
Koska skaala on kromaattinen, ei Mic Mechanic luokittele säveliä sävellajiin tai taustaharmoniaan sopiviksi tai sopimattomiksi. Mikäli haluaa esimerkiksi laulaa gis-sävelen G-duurikolmisoinnun päälle, niin kyllä se onnistuu kunhan laulaja vaan osuu kohtuullisen lähelle tavoitesäveltä, jolloin Mic Mechanic huolehtii lopusta. Sointuun epäsopiva sävel on sen jälkeen ainakin sitten puhtaasti epäsopiva…
Täysin metsään menevää laulua Mic Mechanic ei oikealle ladulle oikaise, vaan parhaimmillaan se on jo valmiiksi suhteellisen puhdasvireisen laulun kaitsijana. Silloin korjausliike ei kiinnitä kohtuuttomasti kenenkään huomiota ja sointi pysyy luontevana.
Laulajan vakuutus
Mic Mechanic on retkikeittimen tapainen selviytymisväline, jolla voi reissun päällä ollessaan varmistaa ainakin tiettyyn tasoon asti oman laulusoundinsa kvaliteetin. Vaikka tarjolla ei ole gourmet-keittiön kaikkia hienouksia, niin näillä konsteilla soinnin keskeiset piirteet voi kumminkin ilta illalta paketoida pätevästi, helpolla, tutulla ja takuuvarmalla tavalla. Jos mukaan vielä ottaa oman ja omalle äänelle hyväksi havaitun mikrofonin, niin riskien eliminointi lienee jo todella vankalla tolalla.
TC•Helicon Mic Mechanic
Efektipedaali laulajalle
Hintaluokka: noin 150 e
Lisätiedot: Soundtools
Puh. 029 080 0830
