Reilu Meininki...

Kaukoidän tuotteet eivät enää välttämättä kalpene länsivalmisteiden rinnalla kömpelön toteutuksensa vuoksi vaan saattavat olla jopa huolellisemmin rakennettuja kuin länsimaiset kilpailjansa. Silti ne voivat maksaa oleellisesti vähemmän ja suosituimpana selityksenä ovat halvemmat työvoimakustannukset.

Todellisuudessa kallis työvoima tarkoittaa ihmisiä, jotka työskentelevät meidän kulttuurimme piirissä kohtuulliseksi katsotun tuntimäärän päivässä, tyypillisesti viitenä päivänä viikossa. Nämä ihmiset pitävät vapaapäiviä, jopa lomia. Heille on taattu turvallinen työympäristö, joka ei pilaa terveyttä. On myös työterveydenhuolto, työttömyysturva ja eläke. Palkallaan he voivat asua omavaraisesti, syödä kunnolla, uusia vaatekomeronsa sisältöä säännöllisesti, puuhata mukavien harrastusten parissa, matkustaa...
Halpa työvoima on luonnollisesti kokolailla kaikkea päinvastaista.

Asia ei tietenkään ole suoraviivainen. On tehtaita, joissa käytetään häikäilemättä hyväksi heikommassa asemassa olevia. Ja sitten on tehtaita, joissa tasapainoillaan meidän näkökulmastamme katseltuna hävyttömän pienen, mutta paikallisen tason mukaan varsin runsaan palkan ja siedettävien työolojen ristiaallokossa. Kaupungissa tossutehtaalla puurtava isosisko tai -veli saattaa parhaimmillaan elättää maalla asuvaa perhettä ja puolta sukua. Toiveikkaana voisi ajatella, että niillä tienesteillä ja sillä inhimillisellä uhrautumisella pikkusisar tai -veli saa mahdollisuuden käydä koulunsa loppuun ja pääsee ehkä omassa elämässään hieman helpommalla.

Nykyisen globalisaatio-huuman myllätessä on epämuodikasta kysyä, että eikö esimerkiksi asiansa taitavan soitinrakentajan tulisi kuitenkin saada aina työstään kunnollinen korvaus siitä riippumatta, mitä rotua, kansaa tai maanosaa hän edustaa? Samanlaista ihmisen osaamista ja aikaa ostetaan ja myydään joka mantereella, eikä ihmisen ajan ja osaamisen arvon luulisi olevan sen paremmin ihonväristä kuin kulttuurista kiinni.

Tarkasteluun olisi otettava mukaan myös "oikean hinnan " käsite. Jos samantasoinen tuote maksaa länsimaissa valmistettuna enemmän kuin esimerksi Kiinassa, niin kumpi hinta on oikea? Myykö toinen tuotettaan kohtuuttoman kalliilla vai toinen halvalla?
Kahvia ja banaaneita saa ostaa ns. reilunkaupan-nimikkeellä. Samantapaista eettisesti sitoutunutta toimintapaa kaivattaisiin kipeästi myös kaiken muun maailmassa tuotettavan tavaran valmistukseen ja myyntiin. Tarvittaisiin taloudellisesti riippumatonta, esimerkiksi YK:n tapaisen järjestön ylläpitämää puolueetonta arvioitsijaa, joka huolehtisi siitä, että globalisaatio ei tarkoita kilpailun ja toiminnan tehostamisen nimissä tapahtuvaa inhimillisten ja luonnonvarojen riistoa lyhytnäköisen voiton vuoksi vaan yhtäläisiä ja kestäviä pelisääntöjä, joilla ihmiset yhteisessä maailmankylässään tulevat tasavertaisesti kohdelluiksi.
Meillä olisi varaa maksaa monista tuotteista paljon korkeampi hinta kuin nykyisin teemme. Ja motivaatiotakin kenties löytyisi, jos olisi kunnolliset takeet, että rahat jakautuvat oikeudenmukaisesti välitysketjun eri lenkeille, aina tuotannon alkulähteille asti.

Lauri Paloposki,
päätoimittaja